Alla on Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen tieteelliseen tutkimukseen perustuva keskimääräisiä älykkyyseroja kuvaava maailmankartta.
Yllä oleva Lynnin ja Vanhasen kartta kuvaa valtioiden keskimääräisiä älykkyyseroja. Monet valtiot eivät kuitenkaan omaa yhtenäistä kansaa. Väestönvaellusten ja -siirtojen takia kansat ovat sekoittuneet viimeisten 500 vuoden aikana.
Alla oleva kartta näyttää alkuperäiskansojen keskimääräiset älykkyyserot.
Alkuperäiskansojen keskimääräiset älykkyyserot heijastavat pitkälle perinteistä rotukäsitystä: Valkoisilla ja keltaisilla on korkein keskimääräinen älykkyysosamäärä, kun taas mustilla on alhaisin. Ruskeat ja punaiset rodut ovat siinä välissä.
Keskimääräinen älykkyysosamäärä korreloikin pitkälle ihonvärin kanssa.
Euroopassa korrelaatio on korkein valkoisten hiuksien kanssa. Mitä enemmän blondeja kansassa sitä korkeampi on keskimääräinen älykkyysosamäärä.
Euroopan sisällä keskimääräiset älykkyyserot eivät kuitenkaan ole kovin suuria lukuunottamatta pohjoisen ja etelän välistä noin 10 pisteen eroa.
Pohjois- ja Etelä-Euroopan välisen eron huomaa parhaiten, kun keskimääräisiä älykkyysosamääriä kuvataan Etelä-Euroopan valtioiden sisällä. Tällöin huomataan, että esimerkiksi Pohjois-Espanja ja Pohjois-Italia omaavat paljon korkeammat keskimääräiset älykkyysosamäärät kuin Etelä-Espanja ja Etelä-Italia.
Vastaavanlainen pohjoinen-etelä ero vallitsee myös Kiinassa ja Japanissa.
Myös USA:ssa maan sisäiset erot ovat suuret. Syynä on mustien, intiaanien ja maahan muuttaneiden latinoiden keskittyminen eteläisiin ja itäisiin osavaltioihin.
