Suomen Kansa Ensin puolueen lauantainen ylimääräinen puoluekokous paljasti syvän juovan pohjoisen ja etelän jäsenten välillä.
Vastakkain oli pääpiirteissään ns. Etelän (Turku – Tampere – Helsinki) ja Pohjoisen (Oulu – Kajaani – Jyväskylä) väki/liiga.
Sekä Pohjoisen että Etelän liigalla on lempi/haukkumanimet, jotka kuvastavat niiden erilaisia linjoja:
Radikaalit vs. Nynnyt
Etelän liigaa kutsutaan strategisissa asioissa radikaaleiksi, koska he suhtautuivat hyvin positiivisesti Islannin ja keltaliivien kaltaiseen suoraan vallankumoukselliseen toimintaan.
Etelän liiga eli radikaalit myös tuomitsevat persut maanpettureina mm. poliisivaltiolakipaketin takia.
Pohjoisen liigaa puolestaan kutsutaan strategiasta puhuttaessa nynnyiksi, koska he vastustavat sekä radikaalia Trumpilaista puhetta että keltaliivimäistä vallankumousstrategiaa.
Pohjoisen liiga eli nynnyt suhtautuvat myös positiivisemmin persuihin eivätkä syytä heitä yhtä helposti maanpettureiksi tai valeoppositioksi.
Osasyynä tähän on myös se, että pohjoisessa persut ovat huomattavasti kansallismielisempiä kuin etelässä natotusta ja homosaatiota ajavat persut.
Diktaattorit vs. Sabotäärit
Etelän liigaa kutsutaan myös diktaattoreiksi, koska he helpommin vaativat tiettyihin vakaviin tekohin syyllistyneiden eroamista SKE:n johdosta.
Pohjoisessa tämä koetaan yksipuolisena määräilynä ja epäsolidaarisena toimintana.
Pohjoisen liigaa kutsutaan sabotääreiksi, koska he välillä häiritsevät kokouksia aggressiivisella käytöksellä.
Pohjoisen väki ei myöskään niin helposti suostu sähköpostilla suoritettaviin jäsenäänestyksiin.
Osasyynä, että jäsenkyselyt tietysti suosisivat etelän väkirikkaampia alueita.
Ryhmälojaalisuus vs. Massavaikuttaminen
Pohjoisen väki pysyy ns. lojaalina omilleen, vaikka nämä olisivatkin syyllistyneet joihinkin puutteisiin tai virheisiin. Omia ei jätetä.
Tämä lojaalisuus myös selittää pohjoisen väen keskimääräistä suuremman osallismisaktiivisuuden kokouksiin.
Kokouksiin myös tullaan usein yhtenäisellä ja jopa aggressiivisella joukolla.
Välillä kokoukset muuttuvat sekaviksi tai jopa keskeytyvät keskustelun ja toiminnan siirtyessä kokoukseen liittymättömiin aiheisiin, kuten riitoihin tai hauskanpitoon.
Etelän väellä ei ole samanlaista keskinäistä ryhmälojaalisuutta.
Etelän väki rankaisee helpommin ryhmänsä jäseniä vakavista virheistä ja erottamiskynnyskin on paljon alhaisempi kuin pohjoisessa.
Etelän alhaisempi ryhmälojaalisuus myös alentaa osallistumisaktiivisuutta kokouksiin.
Oman ryhmän kannatusta ei yritetä laajentaa niinkään kaveripiirien kautta, vaan houkuttelemalla ihmisiä mukaan vaihtoehtomedian kautta.
Etelän väki ei tule kokouksiin suurina kaveriporukkoina, vaan pariskuntina tai yksittäisinä aiheesta kiinnostuneina kannattajina.
Kokouksiin ei tulla niinkään taisteluasenteella tai huvittelu/kännäämismeiningillä, vaan enemmänkin aatteen palosta tai vaihtoehtomedian houkuttelemana.
Etelän väki rakastaa kännyjään ja striimejään välillä jopa enemmän kuin kanssajäseniään. Samasta syystä he myös helpommin jäävät sohvalle makaamaan kuin tulevat kokouksiin.
SKE:ssä tämä pohjoisen ja etelän mentaliteettiero on toistuvasti synnyttänyt jännitteitä.
SKE menestyy vain jos se pystyy yhdistämään pohjoisen ja etelän hyvät puolet tehokkaaksi koko kansaa herättäväksi toiminnaksi!