Aiemmin monet historioitsijat pitivät päivän selvänä, että antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten yläluokka oli geneettisesti pohjoista – esim. germaanista ja kelttiläistä – alkuperää.
Germaanien, kreikkalaisten ja roomalaisten jumaltarustokin oli hyvin samanlaista.
Itse asiassa sekä kreikkalaisten että roomalaisten omat tarustot kertovatkin heidän tulleen pohjoisesta.
Jo Rooman keisari Augustus oli huolissaan, että roomalainen valkoinen yläluokka oli katoamassa alhaisen syntyvyyden vuoksi.
Historian arjalaisteoria perustuukin siihen ajatukseen, että tuhansien vuosien aikana pohjoisesta tulleet valkoiset heimot valloittivat etelän valtakunnat ja nostivat itsensä valkoiseksi ylimystöksi.
Näin syntyivät Egyptin, Sumerin ja Intian valtakunnat.
Satojen vuosien aikana valkoinen aatelisto kuitenkin sekoittui tummemman alkuperäisväestön kanssa heikentäen valtakuntaa, kunnes pohjoisesta tulleet uudet valkoiset heimot jälleen valloittivat ja rakensivat uuden valtakunnan.
Arjalaisteoriaa on tehnyt tunnetuksi varsinkin Arhur Kempin kirja Titaanien Marssi.
Arjalaisteoria on melko laajalti hyväksytty Intian osalta, koska yhä edelleen kastijärjestelmä perustuu pitkälti ihon valkoisuudelle.
Tuhansia vuosia sitten Pohjois-Intian valloittaneet arjalaiset pyrkivät estämään rotusekoituksen uskontoon pohjautuvalla kastijärjestelmällä.
Edes kastijärjestelmä ei estänyt rotusekotusta, vaikka se on osittain yhä edelleen voimassa Intiassa. Ylin brahmiiniluokka on suhteellisesti ottaen valkoisin.
Mutta päteekö arjalaisteoria myös Kreikkaan?
Nousiko Kreikan kulttuuri kukoistukseen, koska noin 1500 – 1000 ekr. pohjoisesta tulleet valloittajakansat olivat valkoisempia ja keskimäärin älykkäämpiä kuin alkuasukkaat?
Muinaiset spartalaiset olivat kuuluisia armottomasta kastijärjestelmästään, jossa alkuperäiskansa alistettiin käytännössä spartalaisten orjiksi eli helooteiksi.
Spartalaiset menivät rodunjalostuksessaan vieläkin pidemmälle surmaten kaikki vähänkään fyysistä tai psyykkistä heikkoutta osoittavat spartalaiset poikavauvat.
Ateenalaiset eivät olleet aivan yhtä julmia, mutta heilläkin oli sanonta jonka mukaan vaimo pitää valita samalla tavalla kuin hevonen. Vaimoa ei siis suinkaan valittu rakkaudesta, vaan enemmänkin periytyvien fyysisten ja älyllisten ominaisuuksien perusteella.
Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen syntyneellä hellenistisellä ajalla kasti- ja luokkaerottelu vähitellen lieveni samalla kun maahan tuli paljon orjia etelästä. Vuosisatojen aikana vanha valkoisempi yläluokka katosi ja vähitellen myös koko kansan geneettinen koostumus muuttui.
Tämän arjalaisteorian mukaan nykykreikkalaiset eivät ole geneettisesti samoja kreikkalaisia kuin antiikin aikana.
Mutta miten todistaa tämä arjalaisteoria?
Yksi tapa on ollut tutkia vanhoja kirjoituksia ja maalauksia.
Toinen tapa on yrittää vertailla nyky- ja muinaisten kreikkalaisten geenistöä.
Joidenkin tutkijoiden mukaan geenitestit todistavat erojen olevan suuret.