1 thought on “Brexitin vastustajat ja kannattajat toistensa kimppuun Britanniassa

  1. Brexitin vastustajien merkittävin ja vaikutusvaltaisin ryhmä ovat ne virkamiehet, kymmeniätuhansia korkeasti koulutettuja pykälänikkareita, jotka saavat mielettömän suurta palkkaa ja muita etuuksia plus eläkkeet EU:lta. Juuri heiltä onnistuu lakiteknisten kikkailujen avulla vaikuttaa siihen mitä valtio päättää ja miten se toimii.

    — Lehdistön julkisuuskampanjoita unohtamatta: Sinut laitetaan vankilaan Boris Johnson, jos et tottele valtiota.

    Toinen ryhmä vastustajia ovat ne valtion palkkalistoilla olevat virkamiehet, jotka työskentelevät Englannin rajojen sisäpuolella: Eivät he halua noita kymmeniätuhansia EU:sta vapautuvia virkamiehiä kilpailemaan omista viroistaan.

    Voiko valtio toteuttaa mitään poliittisesti päätettyä muutosta, jos käytännössä kaikki virkamiehet ovat muutosta vastaan? Virkamiehet on todellinen ja olemassa oleva ryhmä kansalaisia, joilla on erittäin paljon vaikutusvaltaa valtion asioihin, päätöksiin ja toimintaan. He ovat myös merkittävin ryhmä, joka vastustaa Brexitiä.

    Kyseessä on selkeästi kansa vastaan valtio -tilanne. Onko olemassa sen läheisempää valtion edustajaa kuin virkamies. Itse asiassa koko valtiota ei voi olla olemassa ilman virkamiestä.

    Lyhyesti sanottuna:

    Kolme suurinta estettä, jotka Brexitillä on voitettavanaan ovat
    — virkamiehet,
    — virkamiehet ja
    — virkamiehet.

    P.S.

    Miten totta tuo virkamiehet vastaan kansa asetelma onkaan myös Suomessa! Täällä avoimet konfliktit on onnistuttu toistaiseksi välttämään, mutta tämän ristiriidan ymmärtäminen on yksi avain tiellä maailman myllerrysten ymmärtämiseen. Ajattelepa vaikka vaaleja ja kansanedustajan ”työtä”:

    — Kansanedustajan mielletään olevan töissä eduskunnassa. Hänen ajankäyttöään seurataan ja kellokorttia vaaditaan.
    Kansanedustajasta on tullut valtion renki, kun sen pitäisi olla isäntä.
    — Jo vaaleissa niin kansa kuin puolueetkin tarkkaan tutkivat ehdokkaat sen suhteen ovatko he tarkkaan totelleet joka ikistä säädöstä, jonka valtio on heille säätänyt. Edes ehdokkaaksi ei voi päästä, jos osoittaa vähäisimpiäkin taipumuksia nousta jäseneksi valtion isännistöön. Vain rengit hyväksytään ehdolle.
    — Eduskunnassa tarvitaan vain renkejä. Renkejä, joiden ainoa tavoite on totella valtiota. Valtion tahdon ja työmääräykset heille antaa virkamies.

    — Entäpä sitten edustajat (ja edustajaehdokkaat). Kuinka moni heistä sanookaan seuraavansa tarkalla korvalla kansan mielipidettä. Ja kansa hurraa. Vihdoinkin edustaja, joka kuuntelee meitä! Mutta olemmeko koskaan ajatelleet mitä tuo kansan äänen kuunteleminen tarkoittaa?
    — Sehän tarkoittaa sitä, että päivästä toiseen ja viikosta toiseen kansanedustajan tärkein työ on lukea iltalehtiä tietääkseen mikä kansan mielipide juuri kulloisellakin hetkellä on. Näin olemme äänestäneet itsellemme edustajan, jonka mielipide vaihtuu tuuliviirin tavoin päivästä toiseen. Tästä johtuu, että mikään ei muutu.
    — Jos kansa äänesti muutoksen puolesta, tuo muutos voi tapahtua päätöksenteossa vain, jos tuuliviirin asento sattuu olemaan muutoksen myötäinen. Ja tulihan se jo sanottuakin, että se on lehdistö, joka tuota tuuliviiriä pyörittää.

    Mitä tapahtuu, jos kansanedustajan mielipide ei muutukaan viikosta toiseen kuin tuuliviiri? Kuinka suuret ovat kansan kärsimykset, jos heidän mielipidettään ei kuunnella ”tarkalla korvalla”?

    — Kaikkein pahimmassa tapauksessa kansa joutuu kärsimään yhden änkyröivän edustajan väärästä mielipiteestä tasan neljä vuotta. Ei sen enempää. Silloin tulee uudet vaalit.
    — Näissä uusissa vaaleissa kansa voi vaihtaa väärin ajattelevat edustajat toisiin.
    — Vain tätä kautta kansan tahto voi toteutua eduskunnassa.

    Jos tyydymme siihen, että edustajat vaihtavat mielipidettään aina, kun arvelevat kansankin muuttaneet mielipidettään, meillä on järjestelmä, jossa vaaleja ei tarvita. Toteutuuhan kansan tahto sitenkin, että edustajat jatkuvasti vaihtavat mielipidettään.
    — Silloin voisimme aivan yhtä hyvin vaihtaa kansanedustuslaitoksen perinnölliseen edustuselimeen, tai vaikkapa säätyihin perustuvaan: Työväenluokka valitsee keskuudestaan omat edustajansa, porvaristo omansa ja tietenkin papisto, nykyään virkamiehet, omansa.

    P.S. 2

    Tästähän saisi jo kaksi kokonaista mielipidekirjoitusta, mutta missä ne julkaisisi?
    — En ole oikein löytänyt kotia kirjoituksilleni.
    — MvBlogit’kin on jäädyttänyt toimintansa.

    K**

Leave a comment.

Your email address will not be published. Required fields are marked*