Britannian kansa äänesti EU:sta eroamisen puolesta jo kolme ja puoli vuotta sitten.
Siitä huolimatta Britannia ei ole vieläkään eronnut EU:sta!
Miksikö? No, koska parlamentti on eri mieltä kuin kansa.
Suuri osa kansanedustajista ei halua lainkaan erota tai haluaa uuden kansanäänestyksen. Tai sitten he haluavat sellaiset eroehdot, jotka käytännössä säilyttävät Britannian osana EU:ta.
Nyt konservatiivinen pääministeri Boris Johnson on tehnyt neljännen erosopimuksen EU:n kanssa, mutta sitäkään parlamentti ei ole hyväksynyt.
Toisaalta hyvä vaan, koska erosopimus on sellainen, että Britannia käytännössä jäisi EU:n siirtomaaksi.
Onneksi on Nigel Faragen Brexit-puolue, joka haluaa erota kokonaan EU:sta.
Brexit-puolue vaatii puhdasta eroa (clean break) EU:sta, jonka jälkeen Britannia voisi täysin itse päättää lainsäädännöstään ja ulkomaankaupastaan.
Luonnollisesti valtamedia puhuu ”kovasta erosta”, jotta saisi ihmiset vastustamaan Britannian aitoa itsenäistymistä.
Brexit-puolueella on Britanniassa valtava kansansuosio. Se voittikin keväällä pidetyt EU-vaalit.
Sekä Brexit-puolue että konservatiivipuolue haluavatkin nyt uudet parlamenttivaalit. Brexit-puolue aikoo vaatia puhdasta eroa ja konservatiivipuolue ”hallittua eroa” Johnsonin neuvotteleman sopimuksen pohjalta.
Työväenpuolue ja Liberaali-Demokraatit eivät kuitenkaan suostu vaaleihin!
Ne pelkäävät, että Brexit-puolue ja konservatiivipuolue voittaisivat vaalit.
Uusista ennenaikaisista vaaleista päättäminen edellyttää 2/3 enemmistöä parlamentissa. Eli kolmannes kansanedustajista pystyy säilyttämään nykyisen zombi-parlamentin, jossa kenelläkään ei ole enemmistöä eikä mitään voida päättää.
Näin eduskuntapaikkansa menettämistä pelkäävät voivat jatkaa suuripalkkaisena kansanedustajana toimimista samalla, kun koko Britanniasta tulee Zombi-maa.
Nämä parlamenttiedustajat ovat älykkyydeltään keskitasoa ja luonteeltaan helposti johdateltavissa oleva lauma. — Nappeja painetaan sen mukaan kuin on käsketty.
Itse näkisin, että tässä, ei niinkään parlamentti vaan valtio, on eri mieltä kuin kansa. Valtion toimielimet käytännössä kokonaan koostuvat virkamiehistä ja sitä kautta lopulta Brexitin suurin vastustaja on virkakoneisto:
— Ajattelepa, miten käy virkamiehille, satoja tuhansia kotona ja kymmeniä tuhansia EU:ssa, jos Britannia eroaa!
— Tai ei. Ehkä on parempi olla ajattelematta sittenkään.
Mitä tapahtuu, kun kymmenien tuhansien virkamiesten lauma lähtee liikkeelle EU:sta ja suuntaa kohti UK:ta. Kaikki erittäin hyvin palkattuja kansalaisia ja puolueiden ystäviä, niiden mandaatilla virkaan asetettu. Ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä muuta kuin … no, virkkaa.
Nämä virkamiehet ovat jonkinmoisia pykälänikkareita. Siksi vastustamisen muodot ovat paljolti painottuneet ”oikeudellisiin toimenpiteisiin” ja siihen, että poliittiset päätökset siirretään oikeuslaitoksen, siis virkamiesten, ratkaistavaksi. — Esimerkiksi korkeimman oikeuden pikapäätös, jolla tuomittiin kuningattaren toiminta, mutta syytettiin Boris Johnsonia.