Marco de Wit marraskuu 25, 2019
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

 

Obaman toisella presidenttikaudella alkanut maailmanlaajuinen suvakkiaalto eli wokeismi (herännäisyys) on levinnyt varsinkin Hollywoodin kautta.

 

 

Nyt lähes kaikki Hollywood-elokuvat ovat täynnä suvakkiarvoja korostaen globalismia, feminismiä, monirotuisuutta, pridetystä, jne.

 

 

Elokuvat ovat nykyään myös moniarvoisia näyttelijöiltään eli useiden näyttelijöiden pitää edustaa jotain ”vähemmistöjä”.

 

Varsinkin naisilla on oltava suuri tai mieluiten päärooli samalla kun muiden päänäyttelijöiden on oltava suurelta osin värillisiä, homoja ja transuja.

 

 

Nykyään USA:n lainsäädäntö suorastaan edellyttää kiintiönäyttelijöitä. Lakia on vaikea soveltaa yksittäisiin elokuviin, mutta TV-sarjoihin lain soveltaminen on helppoa.

 

TV-sarjathan kestävät usein vuosia eli niissä on kymmeniä osia. Jos vuosia kestäneessä TV-sarjassa ei ole tarpeeksi kiintiöhenkilöitä, niin sarjan tekijät voidaan haastaa oikeuteen syrjinnästä.

 

 

Tämän takia TV-sarjat muuttuvat sitä moniarvoisimmiksi ja monivärisemmiksi mitä kauemmin ne kestävät.

 

Yleensä ensimmäisenä kautena päänäyttelijät ovat valkoisia ja arvot konservatiivisen perhekeskeisiä, mutta toisena tai viimeistään kolmantena kautena mukaan tulee ”vahvoja” naisia, superälykkäitä mustia sekä supermoraalisia homoja.

 

 

Vaikka tasa-arvolakia on vaikeampi soveltaa yksittäisiin Hollywood-elokuviin, niin käytännössä elokuvia tuottavat studiotkin voidaan haastaa oikeuteen syrjinnästä, jos ne tuottavat peräjälkeen useita ”epätasa-arvoisia” elokuvia.

 

 

Toisaalta Hollywoodin studioita ei juuri tarvitse painostaa monikulttuuristen elokuvien tekemiseen, koska suuri osa niiden johtajista, ohjaajista ja varsinkin käsikirjoittajista on äärisuvakkeja.

 

Studioiden suvakismia lisää vielä monien niiden johdossa olevien juutalaisten omistajien missio muuttaa valkoinen konservatiivinen Amerikka monikulttuuriseksi.

 

(Monet näistä juutalaisista eivät itse ole suvakkeja. Päinvastoin. Usein he ovat oikeita rasisteja esim. arabeja kohtaan tai oikeita seksistejä naisia kohtaan, kuten Harvey Weinstein.)

 

Nämä juutalaiset ovat kymmenien vuosien ajan systemaattisesti lisänneet elokuviinsa monikulttuurisuutta. Lisäksi he ovat vallanneet esimerkiksi Disney-studion, joka vielä 70-luvulle asti oli erittäin konservatiivisen Disney-suvun hallussa.

 

 

Hollywoodilla on kuitenkin yksi ongelma.

 

Katsojat eivät pidä monikulttuurisista elokuvista.

 

 

Maailmanlevitykseen tarkoitettujen elokuvien tekeminen maksaa jopa satoja miljoonia dollareita eli niille pitää saada vähintään kymmeniä miljoonia katsojia.

 

Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että myös konservatiiviset intialaiset ja kiinalaiset pitää saada katsomaan elokuvaa. Tämän vuoksi esimerkiksi homoilua ja transuilua ei voi täysin täysin avoimesti näyttää maailmanlevitykseen tarkoitetuissa jättibudjetin omaavissa elokuvissa.

 

 

Toiseksi monikulttuurisuuspropaganda ei kunnolla iske edes amerikkalaisiin katsojiin.

 

Esimerkiksi äärimmäisen suosittu Terminaattori-elokuvasarjan suosio romahti, kun viimeisin Terminaattori-elokuva feminisoitiin ja monikulttuuristettiin. Samoin on tapahtumassa Star Wars- ja Marvel -elokuville.

 

 

 

Onkin mielenkiintoista nähdä ovatko kyseisten juutalaisten johtamat studiot niin fanaattisia, että jatkavat monikulttuurisuuden levittämistä, vaikka se veisi ne konkurssiin.

 

Tuskin.

 

Viime aikojen elokuvista on nähtävissä, että kurssi on kääntymässä. Siis ainakin hieman.

 

 

Kaikista suurimmille tähdille ja ohjaajille on selvästi annettu erioikeus tehdä ”rasistisen” yksiarvoisia ja yksirotuisia elokuvia. Eli siis valkoisia ja konservatiivisia elokuvia.

 

Käytännössä tämä tehdään niin, että esim. Quentin Tarantinolle annetaan oikeus tehdä joku menneisyyteen sijoittuva elokuva, jolloin valkoisilla vielä oli valta.

 

Pienemmissä elokuvissa historiakin on väritettävä eli esim. monet viikinkitaistelijat pitää esittää naisina tai neekereinä.  Tarantinolta ei kuitenkaan vaadita tällaista historian vääristelyä.

 

 

Tämän takia Tarantino sai tehdä 60-lukua kuvaavan toksisen valkoisen Once Upon Time in America -elokuvan.

 

 

Samasta syystä puolikonservatiivisia elokuvia tehnyt puolijuutalainen James Mangoldin on annettu tehdä lisää suhteellisen konservatiivisia ja valkoisia elokuvia.

 

 

Niinpä syntyi suursuosioon nopeasti noussut Ford vs. Ferrari -elokuva.

 

Suvakit pitävät elokuvaa hyvin rasistisena ja seksistisenä.

 

Ensinnäkin elokuva on sijoitettu 1960-luvun puoliväliin, jolloin Amerikka oli vielä Amerikka, jota johtivat valkoiset heteromiehet.

 

Pääpaino sanalla maskuliiniset miehet.

 

 

 

Luonnollisesti suvakkilehdistö on ollut elokuvasta raivoissaan. National Post laski, että naiset esiintyvät elokuvassa vain 2 prosentin ajan. Ja mikä vielä pahempaa – tukien miehiä!

 

 

 

 

Pahinta kuitenkin on, että elokuvan väri- ja homoiluprosentti on pyöreä nolla.

 

Elokuvassa ei nimittäin näy ensimmäistäkään mustaa tai homoa. Eikä edes juutalaisia.

 

 

 

Kaiken lisäksi valkoiset pojat ihailevat valkoisia maskuliinisia isiään!

 

 

 

Mikä olisi pahempaa kuin, että valkoiset heterot hallitsevat maailmaa ja vielä todistavat ylivertaisuuttaan tekemällä yhä nopeampia autoja levittäen samalla nationalistista kansallistunnetta.

 

Koko elokuva pursuaa toksista maskuliinisuutta!

 

 

 

 

 

 

Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

Leave a comment.

Your email address will not be published. Required fields are marked*