Marco de Wit tammikuu 4, 2020
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

 

Louisa May Alcottin 1868 julkaistua Pikku Naiset -kirjaa pidetään yhtenä amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoista.

 

Kirjasta on tehty useita elokuvia. Viimeisin versio on nyt elokuvateattereissa.

 

 

 

 

 

Kirja kertoo neljän nuoren tytön kasvusta aikuiseksi USA:n sisällissodan aikana.

 

Perusjuonena on korostaa itsehillinnän, uskonnon, anteeksiannon ja naimisiin menemisen tärkeyttä.

 

 

Tämä ei tietenkään käy feministeille, joten kirjan filmatisoinnin yhteydessä koko perusjuoni on monelta kohdin käännetty päälaelleen.

 

 

Kuvassa linkki juttuun

 

 

Kirjan juonen kääntäminen feministisemmäksi ei ole mikään salaliittoteoria.

 

2019 elokuvaversion naisohjaaja Greta Gerwig avoimesti kehuskelee, että kirjan juoni on muutettu feministiseksi.

 

Kuulemma Alcott oli oikeasti feministi, mutta ei uskaltanut kirjoittaa feministisesti. Niinpä nyt 151 vuotta myöhemmin kirja on pelastettava ja filmatisoinnin yhteydessä muutettava juoni sellaiseksi kuin se olisi pitänyt olla alunperinkin.

 

 

Ohjaaja Greta Gerwig

 

 

Vain historiaa uudelleenkirjoittamalla aidosti kunnioitetaan kirjallisuuden klassikoita.

 

Sitä paitsi eihän ihmisille voi kertoa miten kirjailijat ennen kirjoittivat ja ihailla kuinka perhekeskeisesti ennen ajateltiin. Sehän vain vahvistaisi strukturaalisen patriarkaatin voimaa!

 

 

Mutta miten muuttaa anti-feministisen kirjan juoni feministisemmäksi?

 

No, ainakin poistamalla patriarkaattia vahvistaa liiallinen loogisuus. Elokuva ei seuraa kirjan aikajärjestystä, vaan jatkuvien takautumien avulla juoni esitetään eräänlaisena palapelinä.

 

Luonnollisesti moni katsoja putoaa monta kertaa kärryiltä, mutta mitäs eivät ole kunnolla lukeneet kirjaa.

 

 

Tässä videossa ihaillen tutkitaan miten kirjan filmatisoinnit ovat joka vuosikymmenellä vähitellen muuttuneet aina vain feministisemmiksi.

 

 

 

 

 

 

Feministit ovat nyt siis vihdoinkin saaneet elokuvan, jossa Pikku Naiset -kirjan perusjuoni on muutettu feministisemmäksi.

 

Tämä ei kuitenkaan riitä. Feministit ovat nimittäin raivoissaan, että miehet eivät ole innostuneet elokuvasta.

 

 

 

 

 

 

 

Miehet ovat kuitenkin saaneet tukea yllättävältä taholta.

 

Nimittäin intersektionaalisilta äärifeministeiltä, joiden mielestä elokuvaa ei kannata katsoa, koska se on sekä seksistinen että rasistinen.

 

 

Miksikö? Koska kirjan ja elokuvan naiset eivät tarpeeksi taistele riistoa ylläpitävää patriarkaattia vastaan.

 

Lisäksi he kaikki ovat valkoisia!

 

 

 

Elokuva ylläpitää sitä rasistista asennetta, jonka mukaan tärkeät asiat tapahtuvat vain valkoisille.

 

Ja varsinkin valkoisille naisille.

 

 

Tosiasiahan on, että Trump valittiin, koska häntä äänesti enemmistö valkoisista naisista.

 

Perusongelmana ovat siis valkoiset naiset, jotka ovat aina tukeneet riistäviä perusrakenteita.

 

 

Kuvassa linkki juttuun

 

 

Ratkaisuna on siis lopettaa valkoisista naisista ja heidän mitättömistä ongelmistaan kertovien elokuvien tekeminen.

 

Jos kerran kirjan juoni muutetaan feministisemmäksi, niin miksei sitten muuteta samalla anti-rasistiseksi?

 

 

Ei riitä, että elokuvassa moneen kertaan naiset vakuuttavat häpeävänsä Amerikkaa.

 

Vähintääkin elokuvassa pitäisi korostaa kuinka valkoiset naiset alistivat mustia, maahanmuuttajia, homoja, mielisairaita, vammaisia, eläimiä, transuja, jne. jne.

 

 

 

 

Kuvassa linkki juttuun
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

2 thoughts on “Uusin Pikku Naiset -elokuva feministinen vai rasistinen?

  1. Minun käsittääkseni Pikku Naisten kirjoittaja oli feministi, mutta voin kyllä googlettaa uudestaan. Kirja on kyllä tuttu ja samoin osa hahmoista on jäänyt mieleen. Olihan hahmo Joe juuri muista naishahmoista erottuva kyseisestä kirjasta, ja juuri se jäi eniten mieleen.

    Olihan esimerkiksi Astrid Lindgrenkin feministi, mutta nykypäivänä Peppi-kirjat ovat rasistisia. Minusta A. Lindgrenin sadut ovat edelleen hyviä. Ihmeellistä, ettei Alfred J. Kwakiakaan näytetä uusintana Ylellä, vaikka kyseinen animaatio on täysin monikulttuurisuuden puolella ja opettaa valkoisen kansallisylpeyden olevan synti.

    Voisin vielä sanoa olevani valkoinen”vammainen”nainen (minut on diagnosoitu autistiseksi), joka sortaa itseään ja on rasisti.

Leave a comment.

Your email address will not be published. Required fields are marked*