Marco de Wit tammikuu 25, 2020
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

 

Philippe Rushtonin ja yleensäkin evoluutioteorian mukaan rodut ovat kehittyneet aivan erilaisissa olosuhteissa. Neekerit eli negridit ovat viidakkorotu ja mongolidit ovat jäärotu. Molemmat ovat siis äärirotuja eli ääriolosuhteissa kehittyneitä rotuja.

 

Valkoiset eivät ole kehittyneet kovin lämpimissä eikä kovin kylmissä olosuhteissa. Näin valkoinen rotu on ääripäiden välissä oleva rotu, jolla on ikäänkuin parhaat puolet.

 

 

Negridit eli mustat kehittyivät etelän lämpimässä missä ruokaa oli helposti saatavilla ja talvea ei ollut. Näinollen olosuhteet eivät samalla tavalla karsineet tyhmiä ja laiskureita.

 

 

Pohjoisessa puolestaan oli kylmä ja pitkä talvi. Vain ne selviytyivät ja jatkoivat sukuaan, jotka olivat älykkäitä ja pitkäjänteisesti valmistautuivat talven varalle.

 

Tämän vuoksi valkoiset ovat kehittyneet keskimäärin älykkäämmiksi ja pitkäjännitteiseksi (itsehillintä, kärsivällisyys, säästäväisyys) kuin mustat.

 

 

Mutta entä sitten jääkansat? Mongolidit kehittyivät vielä Eurooppaakin kylmemmissä Pohjois-Aasian olosuhteissa. Siellä piti olla vieläkin älykkäämpi ja pitkäjännitteisempi. Eikä se riittänyt, vaan piti myös olla hyvin lojaali omalle ryhmälleen. Heimo, joka riiteli liikaa keskenään tuhoutui helposti armottoman pitkän ja kylmän talven aikana.

 

 

Heimossa piti olla tiukka kuri tai koko heimo olisi kuollut. Vain tiukan kurin omaavat heimot pysyivät hengissä ja jatkoivat sukuaan.

 

Tämä selittää sen miksi ensinnäkin mongolidit ovat keskimäärin vähemmän luovia kuin valkoiset. Tiukka ryhmäkuri ei kannusta luovaan ajatteluun.

 

 

Samasta syystä mongolidit ovat myös keskimäärin raaempia kuin valkoiset. Sympatia ja lojaalisuus omaa ryhmää kohtaan piti olla maksimaalisen suurta, mutta lojaalisuus ja sympatia muita ryhmiä – eläimet mukaanlukien – piti olla minimaalista.

 

 

Tämä kaikki selittää sen miksi mongolidit eivät ole tunnettuja eläinrakkaudestaan. Päinvastoin. Mongolidien kulttuurissa ei usein ole kauhistuttu sen enempää koirien syömistä kuin eläinten nylkemistä ja syömistä elävältä.

 

Tätä vihafaktaa ei tietysti saa sanoa, mutta viime aikoina varsinkin Kiinassa on tullut muoti-ilmiöksi videoida eläinten syöminen elävältä.

 

Elävältä nylkemistä ei toki näytetä, vaan yleensä tämä tehdään niin, että joku kaunis nuori tyttö syö jonkun eläimen elävältä.

 

 

 

Suosittua on myös videoida kaikenlaisten iljettävien eläinten syöminen.

 

Luonnollisesti tämä on erittäin epähygieenistä, mutta kiinalaiset eivät ole tunnettuja hygieniastakaan.

 

 

 

Ei ihme, että kaikenlaiset taudit leviävät Kiinassa helposti.

 

 

 

 

Lue lisää:

 

Päivän video: Kumpi syö kumman?

 

Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

1 thought on “Rotuoppi. Osa 43. Mongolidien raakuus: Nainen syö lepakon

  1. Taharrush gamean alkujuuret ovat ikiaikaisissa heimojen juhlissa. Osallistujat valmistautuivat niihin maalaamalla ihonsa. Nämä juhlat päättyivät sitten villiin tanssiin, jonka lopuksi “kaikki naivat kaikkia”.

    Tällaisesta taharruksesta oli monia hyötyjä heimon selviämisessä “viidakon olosuhteissa”.

    – Jokainen mies pääsi naimaan. Tämä piti heimon miehet rauhallisena eikä resursseja kuluttavia tappeluja (konflikteja) ja murhia tapahtunut heimon sisällä.

    – Kukaan ei voinut tietää kuka syntyvän lapsen isä on. Tämän seurauksena heimon miehillä oli yhteisvastuu naisten ja lasten elättämisessä. Ketään ei jätetty heitteille. Miesten kuolleisuus vaarallisilla metsästysretkillä oli kuitenkin aika suurta.

    Meillä kristillisessä lännessä taharruksen sijaan on käytössä pakotettu yksiavioisuus. Tässä yhteydessä tarkoitan kristillisellä lännellä kaikkia maita, joissa yksiavioisuus on lakiin kirjoitettu pakko. Yksiavioisuus mahdollistaa, että jokainen mies pääsee naimaan ja sitä kautta pitää yhteiskunnan sisäisesti rauhallisena.

Leave a comment.

Your email address will not be published. Required fields are marked*