Laiton Lehti?

 

Keskiajalla kristikunta oli vielä voimissaan ja länsimaat ylpeitä itsestään.

 

Ei siis ihme, että nykyisenä maallistuneena aikana keskiaikaa pyritään vähättelemään ja demonisoimaan raakalaisten aikakaudeksi.

 

Totuus on kuitenkin päinvastainen. Länsi oli keskiajalla moraalisempi ja vapaampi kuin koskaan. Valtiot olivat heikkoja ja ihmisiä eivät määräilleet keskusvallan käskyt, vaan paikallisyhteisöt, lojaalisuus ja kristillinen moraali.

 

Keskiajalla ylimpänä valtana oli Pyhä Saksalais-Roomalainen Keisarikunta. Se ei kuitenkaan ollut mikään suurvaltio, vaan enemmänkin valtioliitto, johon kuului tuhansia herttua-, ruhtinas- ja kreivikuntia. Niilläkään ei ollut suurta valtaa, vaan ihmiset olivat ensisijaisesti jonkun järjestön, kuten itsenäisten kiltojen, ritarikuntien ja uskonnollisten järjestöjen jäseniä

.

 

 

 

Jokainen pystyi äänestämään jaloillaan. Jos esimerkiksi kreivi kohteli sinua huonosti, niin muutit parinkymmenen kilometrin päässä olevaan toiseen kreivikuntaan ja vannoit lojaalisuutta uudelle kreiville. Jos kuningas tai kreivi riisti alamaisiaan, niin kauppiaat ja veronmaksajat katosivat hyvin nopeasti vapaampaan naapurikreivikuntaan.  Näin ruhtinaat eivät pystyneet juurikaan riistämään alamaisiaan, joten verotus ja kartellit lievenivät vuosi vuodelta.

 

Ei ole sattuma, että Euroopan vauraimmat ja vapaimmat alueet Hansasta, Alankomaista, Burgundista ja Pohjois-Italiasta alkaen kuuluivat nimenomaan Pyhään Saksalais-Roomalaiseen Keisarikuntaan.

 

Tämä desentralismi synnytti länsimaisen yksilönvapauden, mutta samalla se myös sitoi yksilön osaksi lojaalisuusketjua joka lopulta ulottui keisariin ja paaviin asti.

 

Sinun odotettiin olevan lojaali ylemmillesi samalla, kun alempasi olivat sinulle lojaaleja. Ja korkeimpana oli tietysti kirkko, jonka universaaleille opetuksille ja kymmenelle käskylle kaikkien piti olla lojaaleja. Ja tietysti lojaalisuuden vastineeksi sinulla oli oikeus odottaa tukea ja turvaa.

 

Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa syntyi tasapaino vapauden ja velvollisuuden välille. Tasapaino, jota vielä ylläpiti keisarin ja paavin kilpailu ja yhteistyö.

 

 

 

 

Tämä vallan tasapaino ja kristillinen yksilönoikeuksia kunnioittava kulttuuri olisi pian synnyttänyt humaanin teollisen vallankumouksen ja nopeasti vienyt Euroopan rauhan ja vaurauden aikaan.

 

Tasapainon kuitenkin rikkoi kaksi ulkoista uhkaa: Juutalaiset ja muslimit.

 

Ensin juutalaiset pankkiirit rikkoivat tasapainon rahoittamalla ahneita kuninkaita kauhomaan itselleen yhä enemmän valtaa. Juutalaiset tarjosivat korkealla korolla kuninkaille suuria lainoja ja saivat vastineeksi monopolioikeuden kerätä verot ja tullit mahdollisimman riistävällä tavalla. Samalla juutalaiset pankkiirit hankkivat myös monenlaisia kauppamonopoleja, kuten pankki- ja alkoholimonopolin.

 

 

Diili oli erittäin tuottoisa. Juutalaiset saivat valtavasti rahaa ja suojelusta kuninkaalta, joka puolestaan sai ryöstettyä valtavasti rahaa alamaisiltaan rahoittamaan yhä suurempaa armeijaa ja byrokraattikoneistoa.

 

Näin tavallisia ihmisiä riistettiin korkeilla veroilla ja usein myös tyrkyttämällä velaksi alkoholia. (Keskiajan lopulla alettiin samaa tekemään Amerikan intiaaneille.) Sitten kun talonpoika ei pystynyt maksamaan velkojaan, niin häneltä vietiin kaikki. Ja jos kapinoit, niin kuninkaan sotilaat tulivat ja tappoivat koko perheesi antisemiitteinä. Tai sitten juutalaiset orjakauppiaat myivät sinut ja perheesi muslimeille.

 

 

 

Ei ihme, että viha juutalaisia pankkiireita kohtaan nousi usein niin suureksi, että kansalaiset olivat valmiita kaatamaan myös kuninkaan. Tällöin kuningas päätti pelastaa itsensä kääntymällä juutalaisia vastaan. Kuningas määräsi juutalaiset poistumaan valtakunnastaan – ja samalla tietysti mitätöimään kuninkaan velan.

 

Röyhkeimmät kuninkaat vielä varastivat kaikkien juutalaisten rahatkin ja lopulta antoivat katkeroituneiden talonpoikien teurastaa heidät. Keskiajalla juutalaiset karkoitettiinkin kymmenistä Euroopan ruhtinas- ja kuningaskunnista.

 

Historioitsijat ovat kutsuneet tätä sykliä kohtalokkaaksi halaukseksi. Halaamalla keskusvaltaa eli auttamalla kuningasta saavuttamaan itsevallan juutalaiset myös varmistivat, että jossain vaiheessa kuningas alistaa, ryöstää ja tappaa myös heidät itsensä. (Tämä sykli on edelleen vallassa monien erittäin vaikutusvaltaisten juutalaisten pankkiirien ja järjestöjen tukiessa ja rahoittaessa globalismia.)

 

 

Juutalaiset pankkiirit eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan tarjosivat lainojaan ja palveluksiaan muslimeille. Tämä olikin paljon turvallisempaa, koska muslimit olivat valloittajia, jotka joka tapauksessa raasti hirmuvallalla orjuuttivat valloittamiaan kansoja.

 

Muslimikuningas ei juuri pelännyt kapinoita, joten juutalaiset pystyivät rauhassa riistämään kristittyä kantaväestöä keräämällä veroja ja myymällä monopolituotteita.

 

Ei ihme, että juutalaiset jopa auttoivat muslimeja valloittamaan kristittyjen maita välimeren molemmilta puolilta Palestiinasta Espanjaan ja Libyasta Bysanttiin. Juutalaisten tuella muslimit olivat lähellä valloittaa koko Euroopan. (Liitto on edelleen voimassa Israelin ja Saudi-Arabian levittäessä yhdessä islamismia ja jihadismia.)

 

 

 

Silloin kuitenkin koko kristikunta nousi vastustamaan sekä juutalaisia että muslimeja. Paavin ja keisarin kannustamana kymmenet tuhannet ritarit ja tavalliset ihmiset lähtivät vapauttamaan Jerusalemia juutalaisten ja muslimien ikeestä.

 

 

 

 

Jumalan johdatuksella ensimmäinen ristiretki onnistui uskomattomalla tavalla marssimaan tuhansia kilometrien matkan voittaen kaikki esteet ja lopulta vapauttamaan Jerusalemin.

 

Suurin osa ristiretkeläisistä palasi kotiin, mutta monet parhaimmista ja hartaimmista ritareista jäivät puolustamaan pyhää maata 200 vuodeksi.

 

 

 

 

Jerusalemia puolustavat ritarit muodostivat monia uskonnollisia ritarikuntia, joista kuuluisimpia olivat temppelinherrat.

 

 

 

 

Temppelinherrat eivät kuitenkaan olleet vain ritareita, vaan vähitellen heistä tuli myös kauppiaita. Ihmiset luottivat heihin ja näin temppelinherroista tuli myös Euroopan suurimpia pankkiireja.

 

Temppelinherrat eivät käyttäneet kauppa- ja pankkitoiminnasta saamiaan voittojaan juutalaisten tavoin leveään elämään ja kuninkaiden tukemiseen, vaan päinvastoin pysyivät vaatimattomina käyttäen rahat euroopanlaajuisen hyväntekeväisyys-, koulu- ja sairaalajärjestelmän luomiseen.

 

Temppelinherrojen ansiosta rahamarkkinat uudistuivat ja myös shekit tulivat käyttöön. Enää paavi ja kuninkaat eivät olleet riippuvaisia juutalaispankkiireista. Talonpojatkin ottivat lainaa paljon mieluummin temppelinherroilta.

 

Tämä ei kuitenkaan käynyt juutalaisille, jotka yllyttivät kaikin tavoin Ranskan kuningasta tuhoamaan temppelinherrat. Vuonna 1307 Philip IV yhdessä hallitsemansa korruptoidun paavin kanssa varasti kaikki temppelinherran rahat ja tuomitsi heidät kuolemaan. Samalla tuhoutui myös länsimainen vapaus ja Eurooppa luisui kuninkaiden itsevaltaan ja korkeaan verotukseen, nälänhätiin ja lopulta mustaan surmaan.

 

Tästä temppelinherrojen noususta ja tuhosta kertoo dramatisoidusti TV-sarja Knightfall. Juutalaisten dominoima Hollywood ja valtamedia ovat aina demonisoineet temppelinherroja, mutta Knightfall on yllättävän positiivinen kuvaus heistä. Varsinkin konflikti pahan ja ahneen kuninkaan kanssa kuvataan hyvin. Knightfall onkin synnyttänyt uuden kiinnostuksen länsimaiden historialle niin tärkeisiin ristiretkiin ja temppelinherroihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää:

 

Notre Damen katedraali liian anti-semiittinen kunnostettavaksi?