Marco de Wit maaliskuu 19, 2020
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

 

Rosvo Roope ~~ TAUNO PALO (1949) (SF-Elokuvasta Rosvo Roope”)

Sävel: Traditional Sanoittaja: ”Rafu” Ramstedt Rafael Gustaf Johan

 

”Rosvo Roope” on kansansävel, johon ensimmäisenä tekstin kirjoitti Rafu Ramstedt ja hän myös laulun levytti vuonna 1931 nimellä ”Balladi Rosvo Roopesta.”

 

Huomion arvoista on, että ”Rafu” levytti alkuperäisen versionsa eri kansanlauluun, jota versioo harvemmin kuullaan. Jostain syystä laulun sanat vaihdettiin toiseen kansansävelmään, kun elokuva Rosvo Roopesta filmattiin vuonna 1949, jonka pääosassa oli Suomi-filmin silloinen suuri sankari Tauno Palo, eikä suomalaiseen elokuvaan vastaavaa ilmiöö ole sen koommin tullutkaan, mitä hän oli.

 

Jostain syystä laulua Rosvo Roope ei kuitenkaan levytetty filmin valmistuttua, vaikka itse elokuva olikin iso menestys ja laulua itseään hoilattiin joka saaressa, niemessä ja notkelmassa.., jos kapakassakin kännipäissään.

 

Elokuvan myötä laulun nimestä putosi pois ”Balladi” ja laulun nimeksi vakiintui ”Rosvo Roope” ja sellaisena kansamme laulun yhä tuntee. Justeeri, eli Kauko Käyhkö levytti ”Roikko Roopen” seuraavaksi vuonna 1956 ja Tapio Rautavaara vuonna 1963. Mutta vanhoilla päivillään ”Tauno Suuri I Palo”, eli itse ”Rosvo Roope” lopulta levytti laulun vuonna 1968.

 

Jälkeenpäin Tauno ja Ansa levyttivät yhdessä laulun myös vuonna 1974. Useampia muitakin eri levytyksiä löytyy Rosvo Roopesta, josta laulusta on ajan myötä tullut suomalainen ikivihreä.

 

SANAT / LYRIC

ROSVO ROOPE (Balladi)

 

Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa Surullisen tarinan joll’ ei oo kertoa Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään Hän sydämiä särki missä joutui kiertämään.

 

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään ja opetuksen saanut oli omalta isältään Vaan tyttö, jota lempi hän oli petturi Ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

 

Viel’ Itämeren rannikot ne Roopen muistavat Ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat Ja Suomenlahden kaupungit tuns’ Roope ryövärin Ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.

 

Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan kun Rosvo Roopen kanssa hän joutui kapakkaan He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin ja tyttö poltti sydämens’ mut Roope sikarin.

 

Ei tiennyt impi Oolannin kuink’ oli laitansa kun Rosvo Roope pestäväks´ vei hälle paitansa Yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiin ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin.

 

Sai Roope viimein palkkansa hän on nyt Suomessa Ja jossain jokivarressa lie lossivahtina Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin Ja sillä lailla Rosvo Roope hiljaa hirtettiin.

 

 

 

 

 

Lue lisää:

Suvakkien esiäiti: Meksikon pikajuna (Osat 1 ja 2)

Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

Leave a comment.

Your email address will not be published. Required fields are marked*