Viimeisen kymmenen vuoden aikana globalismin aalto on pyyhkäissyt Suomen yli aiheuttaen vain pienen vastareaktion. Edes 2015 matuaalto ei saanut suomalaisia heräämään ja reagoimaan suomalaisten kansanmurhaan.
Varsinkin Itä-Euroopassa, kuten Unkarissa ja Puolassa kansa on herännyt ja pistämässä stopin globalismille valtavilla mielenosoituksilla.
Suomessa ihmisiä – ja varsinkaan miehiä – ei kuitenkaan saa sohviltaan ylös, vaan matujen raiskaus- ja pedofiiliringit saavat rauhassa raiskailla.
Tämä suomalaisten passiivisuus on tullut monille kansallismielisille valtavana shokkina.
Kysymys kuuluu miksi suomalaiset ovat niin lammasmaisia?
Vastauksen on antanut englantilainen tohtori Edward Dutton, joka korostaa suomalaisten olevan finuutteja eli omaavan paljon alistuvuuteen taipuvaisia mongolidigeenejä.
Duttonin teoria selittää miksi suomalaiset eivät juuri koskaan historiansa aikana ole nousseet vallanpitäjiään vastaan. Suomi on yksi kaikista helpoimmin hallittavia kansoja eli verrattavissa eskimoihin ja siperialaisiin kansoihin, jotka eivät ole juuri koskaan kunnolla kapinoineet hallitsijoitaan tai edes valloittajiaan vastaan.
Teoria selittää myös sen mihin suomensukuiset kansat ovat hävinneet Venäjältä.
Tuhat vuotta sitten koko Pohjois-Venäjä Moskovaa myöten oli suomensukuisten kansojen aluetta. Vain nykyinen Valko-Venäjä on venäläisten alkuperäistä seutua.
Nykyinen Venäjä on alusta asti ollut imperiumi. Venäläiset ovat valloittajakansa, joka on valloittanut koko Keski- ja Pohjois-Venäjän suomensukuisilta kansoilta.
Suomensukuiset kansat kuitenkin alistuivat indoeurooppalaisten venäläisten alaisuuteen ja vähitellen sulautuivat heihin. Monet ovat kokonaan kadonneet, kuten mervalaiset. Nykyään jäljellä on vain muutamia rippeitä, kuten vepsäläiset ja marit.
Mutta mikä selittää sen, että marit ylipäätään ovat säilyneet omana kansanaan keskellä Venäjää? Miksi he eivät ole täysin sulautuneet venäläisiin?
Selitys on yksinkertainen: Tataarit.
Mongolideista ja turkkilaisista muodostunut sekakansa tataarit valloittivat marien maan 1200-luvulla ennen kuin venäläiset sen ehtivät tehdä. Tataareja oli sen verran vähän, etteivät he pystyneet sulauttamaan mareja itseensä. Tämän vuoksi he jopa tukivat marien kansan säilymistä pitäen heitä liittolaisinaan venäläisiä vastaan.
Sitten kun 1500-luvulla venäläiset valloittivat tataarien kaanikunnan, niin rauhansopimuksessa nimenomaan annettiin sekä tataareille että mareille melko laaja itsehallinto.
Marien selviytyminen on siis hyvin pitkälle seurausta ulkoisista tekijöistä. Marien kansallistunne on aina ollut suhteellisen heikko. Tämä selittää myös sen miksi tänäkin päivänä marien tasavallassa enemmistö ihmisistä on venäläisiä.
Mutta mikä sitten selittää suomalaisen kansan säilymisen?
Kolme teoriaa:
1. Maantiede
Suomi on maantieteellisesti eristetyssä paikassa. Sekä etelästä että lännestä sitä suojaa meri. Pohjoisesta ja idästä sitä on puolestaan vuosituhansia suojannut kylmyys ja erittäin alhainen väestöntiheys. Lappi ja Itä-Karjala ovat maantieteellisesti valtavan suuria ja vuosisatojen ajan ne olivat lähes asumattomia alueita, joiden kautta ei voinut tulla mitään hyökkäystä.
Maantieteellisesti Suomella on siten vain kaksi heikkoa kohtaa: Ahvenanmaa, jonka kautta ruotsalaiset valloittivat Suomen sekä Karjalan kannas, jonka kautta Suomi onkin moneen kertaan valloitettu venäläisten toimesta.
Harvoja kansoja luontoäiti on suojannut niin monella tavalla kuin suomalaisia, mutta siitä huolimatta suomalaiset eivät pystyneet estämään ruotsalaisten ja venäläisten hyökkäyksiä.
2. Suurvaltojen taistelu
Sekä Ruotsi että Venäjä olisivat periaatteessa voineet ruotsalaistaa tai venäläistää Suomen, mutta pelkäsivät toisiaan enemmän kuin suomalaisia. Suomen on siis pelastanut suurvaltojen välinen kilpailu. Eli vähän saman tapaan kuin maritkin. Suomalaisetkaan eivät nimittäin ole koskaan osoittaneet mitään sellaista suurta kansallista itsenäisyyshalua kuin esimerkiksi liettualaiset, puolalaiset tai unkarilaiset puhumattakaan kaukaasian pikkukansoista.
Tämän teorian mukaan apaattiset virolaiset ja suomalaiset ovat säilyneet itsenäisinä kansoina vain suurvaltojen kilpailun ja sattuman kautta.
3. Kansallinen herääminen
Mutta entä 1800-luvulla tapahtunut kansallinen herääminen eli kansallismielinen liike? Eikö ollut vain ajan kysymys, että suomalaisetkin heräisivät ja haluaisivat tulla itsenäiseksi kansakunnaksi?
Ei. Juuri missään kansassa ei ole ollut niin vähän aktiivista kansallismielisyyttä ja itsenäisyyshalua kuin suomalaisissa. Valistuksen aikana 1700-luvulla moni suomalaissyntyinen älymystön edustaja yritti synnyttää kansallismielistä liikettä, mutta epäonnistui totaalisesti.
Suomalaisia talonpoikia oli mahdotonta herättää puolustamaan kieltään ja kulttuuriaan Ruotsin ylivaltaa vastaan. Tämän vuoksi ruotsalaiset pitivätkin suomalaisia eräänlaisena orjamielisenä kansana, joka ei ikinä tulisi nousemaan kapinaan.
Tietysti on totta, että suomalaisia on satojen vuosien ajan aivopesty kuuliaiseksi alusmaaksi. Toisaalta tämä ei voi selittää sitä kuinka suomalaiset eivät tuhannen vuoden aikana nousseet juuri koskaan kapinaan. Monia muitakin kansoja on valloittajien toimesta yritetty aivopestä, mutta silti ne ovat nousseet kapinaan aina muutaman vuoden välein. Selitys suomalaisten kapinahaluttomuudelle voi löytyä ainoastaan passiivisesta kansanluonteesta, kuten tohtori Dutton korostaa.
Ruotsalaistaminen etenikin kiihtyvällä vauhdilla ja 1800-luvun alussa koko älymystö ja jopa noin viidennes kansasta oli ruotsinkielistä. Määrä lisääntyi vuosi vuodelta, koska vain ruotsinkielisillä oli mahdollisuus saada kunnon koulutus ja edetä urallaan.
Sitten sattuma jälleen pelasti Suomen. Napoleon päätti tehdä liiton tsaarin kanssa. Liiton hintaan kuului järjestää Suomi Ruotsilta Venäjälle ja vieläpä hyvin ehdoin eli Suomi sai itsehallinnon.
Adolf Arwidssonin johtamat suomalaismieliset älymystön edustajat olivat riemuissaan. He olivat varmoja, että nyt kansa olisi helppo saada luopumaan ruotsin kielestä. Suomesta tulisi vihdoinkin suomalainen!
Kävi kuitenkin päinvastoin! Talonpojat eivät edelleenkään halunneet puolustaa suomen kieltä, vaan päinvastoin tekivät kaikkensa saadakseen poikansa ruotsinkielisiin kouluihin.
Suomi näyttää 1800-luvun alkupuoliskolla olleen ainoa Euroopan maa, jossa nationalismin eli kansallismielisyyden aalto ei edennyt. Samaan aikaan, kun kaikkialla muualla Euroopassa kansa toisensa jälkeen innoissaan ja usein henkensä uhalla alkoi vaalia kieltään ja kulttuuriaan sekä vaatia itsenäisyyttään, niin Suomessa ei tapahtunut käytännössä mitään. Ei vaikka Arvidsson sanomalehdissään julisti:
Emme ole enää ruotsalaisia. Venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia!
Suomalaiset olivat kuitenkin toista mieltä. Talonpojasta pappiin kaikki halusivat tulla joko ruotsalaisiksi tai venäläisiksi. Kukaan ei halunnut olla suomalainen.
Sitten sattuma jälleen pelasti Suomen: Syttyi Krimin sota.
Maailmanhistoriassa on omat lainalaisuutensa, joita voidaan hahmottaa myös peliteorian kautta. Kukaan ei pärjää yksin, joten hallitsijoilla ja heidän valtakunnillaan on oltava liittolaisia. Sodat ovat aina enemmän tai vähemmän liittoutumien sotia.
Napoleon saatiin tuhottua laajalla liittoumalla ja 1800-luvun alkupuoliskon rauhan kausi perustui pitkälle Itävallan ja Venäjän keisarikuntien liitolle. Venäjä jopa auttoi Itävaltaa tuhoamaan Unkarin kapinan.
Jos liitto olisi jatkunut, niin Eurooppa olisi välttänyt maailmansodat ja koko maailmanhistoria olisi mennyt aivan eri laduille. Nykyinen pankkiireista ja sionisteista koostuva globalistinen hallitseva eliitti ei olisi ikinä päässyt valtaan. Tästä keisarikuntien tärkeydestä kertoo myös Hans-Hermann Hoppen kuuluisa kirja Democracy. The God That Failed.
Sitten kuitenkin Itävallan keisari Franz Joseph I teki jotain käsittämätöntä: Hän puukotti Venäjän keisari Nikolaita selkään ja liittoutui muslimien eli Ottomaanien valtakunnan kanssa Venäjää vastaan.
Tämä oli käsittämätöntä monellakin tapaa. Ensinnäkin Nikolai oli juuri muutamaa vuotta aiemmin pelastanut Franz Josephin vallankumouskapinallisilta. Toiseksi Itävallan ja Venäjän liitto oli molemmille erittäin hyödyllinen. Kolmanneksi, molemmat maat olivat vuosisatojen ajan taistelleet muslimeja vastaan. Neljänneksi, lähtemällä Venäjää vastaan Itävalta varmasti sen, että Venäjä tulisi tukemaan unkarilaisten ja slaavien kapinoita. Tämä tulisikin johtamaan ensimmäiseen maailmansotaan ja keisarikuntien kaatumiseen.
Miksi sitten Franz Joseph puukotti tärkeintä liittolaistaan selkään? Syynä tietysti juutalaiset pankkiirit Rothschildien johdolla, jotka olivat rakentaneet valtavan liittouman ”anti-semiittistä” Venäjää vastaan.
Kaikki suurvallat päättivät yhdessä saartaa Venäjän, hyökätä sen kimppuun ja paloitella sen. Näin alkoi Krimin sota. Liittoumaan kuuluvat britit hyökkäsivät Venäjän kimppuun myös Itämerellä pommittaen Suomenkin rannikkoa. Tästä kertoo myös suomalainen laulu Oolannin sota.
Suomi hyötyi Krimin sodasta sekä taloudellisesti että varsinkin poliittisesti. Nyt nimittäin yksin jääneellä tsaarilla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua Suomen kansan kanssa varsinkin, kun tsaari pelkäsi suomalaisten liittoutuvan jossain tulevassa sodassa ruotsalaisten kanssa, jolloin länsiliittouma pääsisi Pietarin porteille.
Se oli tsaari, joka päätti herättää Suomen kansan. Se oli tsaari Aleksanteri II, joka teki kaikkensa, että suomalaiset alkaisivat puhua suomea ja puolustaa omaa kulttuuriaan Ruotsin kulttuurista ylivaltaa vastaan.
Uskomattominta tässä kaikessa oli, että itsepäiset suomalaiset eivät vielä siltikään halunneet herätä!
Krimin sodan aikaan ja sen jälkeen 1850-luvulla suomalaissyntyinen älymystö turkulaisten ja helsinkiläisten johdolla taisteli kaikin voimin ruotsin kielen ja kulttuurin puolesta. He yksinkertaisesti kieltäytyivät luopumasta ruotsalaisuudestaan. Ja tietysti kansa totteli ruotsinkielisiä virkamiehiä, tuomareita, piispoja ja kartanonherroja. Edes tsaarin avulla suomenmieliset eivät saaneet kansallista herätystä aikaiseksi.
Onneksi tsaari ei luovuttanut. Hän ovelasti päätti sivuuttaa ruotsinkieliset linnakkeet eli turkulaiset ja helsinkiläiset virastot, yliopistot ja liike-elämän. Tsaari alkoikin tukemaan pohjalaisia kansallismielisiä, kuten J.V. Snellmania!
Liike-elämän, kirkon, yliopistojen ja valtion virastojen johtopaikat olivat käytännössä Etelä-Suomen ruotsinkielisten sukujen käsissä eivätkä nämä aikoneet luopua ruotsin kielestä. Niinpä tsaari alkoi nimittämään pohjalaisia suomenmielisiä korkeisiin virkoihin.
Järkyttävä tosiasia on, että vain näin pääsi suomalainen kansallismielisyys vihdoin vauhtiin. Ei vain tsaarin avulla, vaan lähes pelkästään hänen ansiostaan.
Suomalaiset alkoivat puolustamaan Suomen kieltä ja kulttuuria vasta kun heille maksettiin siitä.
Missään muualla Euroopassa kansallismielisyys ei ole ollut yhtä paljon ylhäältä ja vieläpä ulkomailta käsin synnytettyä. Siksi kansallismielisyys oli myös helppo sammuttaa EU:seen liittymisen jälkeen.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että suomalaiset ovat toivottomia tapauksia? Ei. Se tarkoittaa vain sitä, että suomalaisia on välillä vaikea saada herätettyä toimimaan edes oman etunsa mukaisesti.
Suomalaiset ovat monessa mielessä hitaita. Joissain asioissa se on hyvä ja joissain huono.
Tosiasiat on tunnustettava ja sitten löydettävä oikeat keinot kansan valistamiseen ja herättämiseen.
Suomalaisten hidas kansanluonne on hakkeroitava tavalla tai toisella.
Euroopan menestyvin maa Liechtenstein ei ole käynyt yhtäkään sotaa. Se on pärjännyt yksin.
Suomi voisikin ottaa Liechtensteinin järjestelmästä mallia.
Siellä uusittiin vuonna 2003 perustuslaki jossa prinssi Hans-Adam ehdotuksen myötä poliitikot potkittiin pois ja valta annettiin kansalaisille ja prinsillle itselleen.
Prinssi Hans-Adam perusteli menestyvää ehdotustaan perustuslain muuttamiseksi, että käytännön syistä sekä kansan että hallitsevan prinssin, olisi delegoitava valtion tehtävät pienemmille ryhmille (poliitikot, puolueet, hallinto), jotka käytännössä sitten saavuttavat suhteettoman tärkeän aseman ja muuttavat itsensä ”oligarkiksi”. He yrittävät kuitenkin kasvattaa omia etujaan kaikkien muiden etujen kustannuksella. Sisäisten eturistiriitojen vuoksi he kykenisivät yhä vähemmän tekemään tärkeitä, mutta epäsuosittuja päätöksiä.
Rajoittamattoman enemmistösäännön vaaran torjumiseksi suoran demokratian kautta Liechtensteinin järjestelmä on sisällyttänyt kaksi turvaventtiiliä: toisaalta prinssin veto-oikeuden jopa kansanäänestysten tuloksia vastaan ja toisaalta oikeuden erota omiin yhteisöihin.
Liechtenstein on siis ainoa valtio maailmassa, josta kunnat voivat erota(!)
Hallitsevan prinssin veto-oikeuden väärinkäyttö puolestaan estyy kansalaisten mahdollisuudesta äänestää häntä vastaan tai poistaa kokonaan monarkia.
Myös kansan suoraan valitsema presidentti voi tehdä saman. Monarkiaa ei tarvita.
Liechtenstein on menestynyt ilman yhtäkään sotaa, vallankumousta ja liittymistä suureen ja mahdikkaaseen kollektiiviin. Liechtenstein on pienestä koostaan huolimatta hyvin varakas vapaan markkinatalouden maa.
Liechtensteinin ruhtinaskunnan bkt on Euroopan suurin ja se on vakaa maa, jossa ei ole merkittävää työttömyyttä, rikollisuutta ja kansallista velkaa. Vientiteollisuus on mittavaa, erityisesti lääketiede ja koneteollisuus. Verotus on alhaista.
Varsinkin Suomeen nyt ajankohtaisestikin verrattuna tälläinen kansalaisia kuunteleva järjestelmä on huikea.
Suomessahan poliitikot pitävät itseään itsevaltiaina ja kansalaisia alituisesti agendoillaan muokattavina ja alistettavina alamaisina valehtelemalla ja muulla tavoin. Kunnallista itsehallintoa on vain nimeksi.
Nujerretun vapaan markkinatalouden, julkisen sektorin jatkuvan kasvun ja palkkajohtajuuden myötä kansallinen velka kasvaa kasvamistaan ja massatyöttömyys ja rakennekorruptio pysyy pysymistään.
lähde:
https://mises.org/wire/what-we-can-learn-liechtenstein
Suomalaiset ovat perineet mongoleilta kaikki huonoimmat puolet. Mongolit ovat hyvin vihamielisiä ulkopuolisia kohtaan, mutta suomalaiset vain alistuvat orjiksi.
Miksi suomalaiset elävät kaksoiskulttuuria? Eikö suomalaiset uskalla olla reilusti diktaattoreita jotka aivopesevät, kiduttavat orjuuttavat heikompiaan. Suomi on monelle helvetti elää.
Suomalaisilla on paha tapa elää ulkokultaisesti. Täällä on ihmisiä joilla ei ole ruokaa, kotia, ystäviä, työtä jne. täällä on luokkajako liian räikeänä, rikkaat orjuuttaa köyhiä, suomalaiset mässäilevät toisen häpeällä, tuskalla ja silti ovat kuin mitään ei tapahtuisi vaatii todella kieroutuneen luonteen.
Rikkaat ei orjuuta köyhiä vaan pikemminkin hyväksikäyttöä tapahtuu ylemmän keskiluokan ja alemman keskiluokan välillä esimerkiksi koulutuksessa, jossa tutkimustenkin perusteella työväen lapset harvoin kouluttautuvat korkeasti (vaikka niin julkista koulutusta jatkuvasti hehkutetaan ja toisin väitetään).
Eli vähemmän rikkaat maksavat rikkaampien lasten koulutuksen.
Professori Hoppe on kirjoittanut tästä kirjassaan joka mainittiin tässä artikkelissa eli ”Demokratia-Jumala joka epäonnistui” :
”Enemminkin pääosa uudelleenjaosta tapahtuu ”ei-köyhien” ryhmän sisällä, ja useasti paremmin toimeentulevat onnistuvat saamaan heikommin toimeentulevat tukemaan heitä. Ei tarvitse kuin ajatella lähes yleismaailmallista käytäntöä tarjota ”ilmaista” yliopistokoulutusta, jossa työväenluokka jonka lapset harvoin menevät yliopistoihin, laitetaan maksamaan keskiluokan lasten koulutus!”
Suomessa tästä epäkohdasta on puhunut professori Matti Viren.
Dutton keskustelee ja haastattelee suomalaisia, shame culture on myös kirjassa mainittuna. Eli, tuhatvuotinen orjuus kun on takana niin ei sitä helposti saada kansaa barrikaadeille. Kristittyjen Ei kuulukaan nousta maanpettureita vastaan. Ranskahan on virallisemmin sekulaari Valtio kuin Suomi.