Laiton Lehti?

 

 

Tämän viikon yksi suurimmista puheenaiheista on ollut perussuomalaisen ajatuspajan veronmaksajien rahoilla julkaisema Jukka Hankamäen naisvihamielinen kirja Totuus kiihottaa.

 

Halla-ahon homolemmikki Jukka Hankamäki puri isäntäänsä

 

Kirjassa on tärkeää tietoa ja monia hyviä oivalluksia, mutta se ei ole niinkään tutkimus kuin Hankamäen oma homomainos. Hän haluaa ennenkaikkea mainostaa olevansa:

1. älykäs

2. rohkea

3. homo

Kirja vaikuttaakin olevan kohdistettu enemmänkin homoyhteisölle, jotta kirjoittajan oma maine ja seksuaalinen homomarkkina-arvo nousisi.

 

Kirjassa on kolme eri puolta:

1. Hankamäen oman homoagendan mainostaminen

2. Poliittisesti epäkorrektien tutkimusten esittely

3. Ylpeästi paljastaa persujen homottumisen/mädättymisen

 

Kohta 2 on erittäin tärkeä, joskin sisältää kaksinaismoralismia. Kirjassa kritisoidaan hyvin feministejä ja transuja, mutta ei ollenkaan homoja. Toisaalta kukapa sitä omaa oksaansa sahaisi. Ei ainakaan homojulkkis.

 

Kolmas kohta eli persujen mädättyminen liittyy Halla-ahon persuissa lanseeraamaan uuskonservatismiin.

 

Halla-ahon tavoin myös Hankamäki on looginen uuskonservatismissaan. Molemmat ovat aidon konservatismin mädättäjiä sekä aatteellisesti että strategisesti. Molemmat osittain myöntävät EU:n, euron, Natokumppanuuden, vähimmäispankkijärjestelmän ja kulttuurimarxismin ongelmallisuuden, mutta eivät voimakkaasti vaadi niistä eroamista ja irtisanoutumista.

 

Halla-aho ja Hankamäki eivät ylipäätään näe U$Sraelin eli USA:n/Naton, Israelin ja Saudi-Arabian johtaman maailmanjärjestyksen pahuutta ja romahdusalttiutta, joten heillä ei ole mitään kiirettä erota siitä. Syynä tähän on varsinkin Hankamäellä se, että länsimainen maailmanjärjestys edistää hänelle niin tärkeää ”suvaitsevaisuutta” ja varsinkin homoagendaa.

 

Kuka hallitsee maailmaa? Pankkiirit ja sionistit!

 

Se, että persut ja Hankamäki voivat esiintyä konservatiiveina kertoo vain siitä kuinka pitkälle konservatismi on mädätetty uuskonservatismilla. Koska Hankamäki on eräänlainen persujen virallinen filosofi, niin tämä näkyy hyvin selvästi hänen kirjassaan. Hankamäki nimittäin vastustaa konservatismin perustaa eli rationalismia tai ainakin mädättää sitä relativismilla ja postmodernismilla.

 

Rationalismi vs. relativismi

Rationalismi lähtee objektiivisista kategorioista, aksioomista ja määritelmistä, kun taas Hankamäki korostaa enemmänkin kontekstualismia ja musta tuntuu -tyyliä.

Tämän takia on myös vaikea saada Hankamäkeä vastuuseen kirjoituksistaan. Hän voi aina selittää tarkoittaneensa jotain muuta kuin mitä on kirjoittanut. Hankamäki korostaakin, että 420-sivuinen kirja on ymmärrettävänä kokonaisuutena. Kirjan luvut, kappaleet, lauseet ja sanat eivät tarkoitakaan sitä mitä on kirjoitettu, vaan ratkaisevaa on subjektiivinen kokemus tulkinnanvaraisesta kokonaisuudesta.

Hankamäellä on esimerkiksi ihan oma määritelmänsä grooming-sanalle. Se ei tarkoitakaan lapsen painostamista seksiin, vaan ihan jotain muuta. Ylen toimittajakin kiinnitti asiaan huomiota ja kysyi suoraan asiasta.

 

Hankamäki kirjoittaa kirjassaan:

Sugar daddy-, sokerideittailu- ja grooming-ilmiöiden yleistyminen johtuu suureksi osaksi naisten omasta pihtauspolitiikasta.

Ylen toimittaja:

Grooming-ilmiö liitetään nimenomaan alaikäisten valmisteluun, jossa heitä manipuloidaan tekemään seksuaalisia tekoja. Miten toiminta, joka tähtää alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voi johtua naisten “pihtauspolitiikasta”?

Hankamäki:

– En minä niin sanonut. …

Ylen toimittaja kysyy:

Väitteeseesi sisältyy ajatus siitä, että grooming-ilmiö on naisten syy, eikä esimerkiksi niiden miesten, jotka groomingiä tekevät.

Hankamäki vastaa:

– Puhunkin varttuneemmista naisista. He ovat vähän niin kuin kouluttaneet nuoria neitoja olemaan valikoivempia oman ikäisiään kohtaan. Ulkomailta tullut raiskausaalto on pakottanut ihmiset suhtautumaan entistä torjuvammin seksiin. Tämä on se pääväite.

 

Hankamäki siis lennossa vaihtaa vakiintuneen määritelmän toiseen. Lisäksi hän ei selitä miten grooming-ilmiöiden yleistyminen muka johtuu suureksi osaksi naisten omasta ”pihtauspolitiikasta”. Eikö perusongelmana ole kuitenkin islamistiset pedofiilijengit, jotka saalistavat heikoimmassa osassa olevia nuoria tyttöjä ja poikia? Vaikka feminismiä ei olisi, niin silti nämä grooming-jengit metsästäisivät nuoria.

 

Hankamäen nurinkuriset teoriat ja sekavat selitykset saavat jopa Ylen toimittajan näyttämään rationalismin perikuvalta.

 

 

Suomen kieli vs. anglismi

Rationalismi pyrkii aina mahdollisimman selkeään ajatusten esittämiseen. Tämä onnistuu käyttämällä yleisesti ymmärrettyjä sanoja ja noudattamalla kielioppisääntöjä. Hankamäki tekee kuitenkin päinvastoin. Sekä sanat että varsinkin lauseet ovat välillä käsittämättömän monimutkaisia. Asiaa pahentaa erittäin härski anglismi eli Hankamäki toistuvasti käyttää englanninkielisiä sanoja. Usein ne ovat myös mahdollisimman vieraita ja epäselviä. Hankamäki esimerkiksi kirjoittaa:

Selitänkin naisten lamentaatioita ja kverulatoriaa heidän omilla kokemuksillaan ei-haluttuina olemisesta.  

Miksi suomenkielisessä lauseessa pitää käyttää lukijoille vieraita englanninkielisiä sanoja? Lamentaatio tarkoittaa eräänlaista joukkovalitusta, mutta mitä tarkoittaa ”kverulatoria”?

 

Ylä- ja alatyylisyys

Kun tähän kaikkeen sotkuisuuteen vielä liittää ylä- ja alatyylisten ilmaisujen sekoittamisen, niin todellinen relativistinen soppa on valmis. Usein Hankamäen lauseen alkuosa on tieteellisen sivistynyt, mutta loppuosa täynnä vastenmielisen räävejä kielikuvia. Tietysti nämä kielikuvat ovat myös usein homoeroottisia. Homoagenda on Hankamäelle niin tärkeä, että tekstikin pitää liata ja homottaa.

 

Tutkimus vs. mainostus

Jokainen kirjaa lukeva huomaa heti, että Hankamäki vähät välittää rationalismista, konservatiivisista arvoista ja yleensäkään länsimaisen kulttuurin perinteistä. Kirjassa kyse on enemmänkin pamflettimaisen homoeroottisesta itseilmaisusta, jossa älykkäät oivallukset sekoittuvat epäloogisuuksiin ja relativistiseen käsitesekasotkuun.

Hankamäki on täysin omaksunut suvakkien vasemmistolaisen tyylin, jossa ylpeillään sekavuudella ja rääviydellä. Päämääränä on enemmänkin räiskyvä ilotulitus kuin loogisesti etenevä tutkimus.

 

Individualismi vs. sosialismi

Yksilöiden fyysisen kanssakäymisen tasolla rationalismi lähtee individualismista eli yksilön itsemääräämisoikeudesta. Yksilö päättää omasta kehostaan, joten fyysinen kanssakäyminen perustuu sopimuksiin. Seksuaalinen kanssakäyminenkin on sopimussuhde, jossa molempien pitää antaa suostumuksensa.

 

Hankamäki on kuitenkin eri mieltä. Hänestä suostumuksetkin ovat hyvin kontekstuaalisia. Vaikka nainen sanoisi ei, niin sitä voi tulkita toisin.

 

Hankamäki on siis samanlainen relativisti kuin feministitkin, mutta peilikuvana.  Tosin tämä ei ole yllättävää, koska sovinismi ja feminismi ovat toistensa peilikuvia. Monet homot ovatkin tunnettuja äärimmäisestä sovinismistaan, jossa naisia ei pidetä oikeastaan minään.

 

Rationalistisesta näkökulmasta on olemassa kanssakäymisen individualistinen ja sosialistinen määritelmä. Jälkimmäinen jakaantuu kahteen eli sovinistiseen ja feministiseen vaihtoehtoon seuraavasti:

 

1. Sovinistinen: Ei ei välttämättä ole ei, vaan määräytyy ryhmän edun mukaisesti.

2. Individualistinen: Ei on ei (ja kyllä on kyllä)

3. Feministinen: Kyllä voi olla jälkikäteen ei, koska määräytyy ryhmän edun mukaisesti.

 

Sosialistisesta näkökulmasta yksilö ei siis saa päättää omasta kehostaan, vaan ryhmä päättää sen kuinka paljon pitää tai saa antaa seksiä. Sovinistit katsovat ryhmän tahdon sivuuttavien naisten olevien joko liikaa antavia lutkia tai liian vähän antavia pihtareita, kun taas feministit katsovat ryhmän tahdon sivuuttavien miesten olevan joko liikaa tai väärällä tavalla seksiä haluavia raiskaajia/ahdistelijoita tai liian vähän seksiä haluavia paino-, ulkonäkö- yms. rasisteja.

 

Individualistisesta näkökulmasta naiset ja miehet ovat siis toistensa peilikuvia ja valituksetkin ovat perustaltaan samanlaiset. Perusongelmana on sama mikä kaikissa sopimussuhteissa eli kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa tehokkaasti, koska vaihtosuhteessa on paljon neuvoteltavaa ja suuri väärinkäsitysten vaara. Rationalismi pitää tätä kuitenkin väistämättömänä ongelmana, jonka ihmisten on hyväksyttävä ilman, että alkaisivat vaatimaan sosialismia eli väkivallan uhkaan perustuvaa painostusta, määräyksiä ja rangaistuksia.

 

 

Poikkeava seksuaalimoraali

Seksuaalinen markkina-arvo määräytyy vapaaehtoisesti ja jos ei seksikumppania löydä, niin pitää tyytyä osaansa eikä ryhtyä sosialistiseksi sovinistiksi tai feministiksi. Hankamäki ei tätä kuitenkaan halua ymmärtää, koska näyttää olevan fanaattinen homo. Homoillahan ei usein ole ns. evolutiivista jarrua, vaan he harrastavat seksiä kirjaimellisesti sata kertaa helpommin kuin mies ja nainen. Tämän takia heidän on ehkä vaikeampi ymmärtää, että ei oikeasti tarkoittaa ei.

 

Tästä vihafaktasta Hankamäki ei tietysti tutkimuksessaan mitään kerro, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat homojen seksuaalimoraalin poikkeavan heteroista shokeeraavan paljon. Monille homoille seksi on seksiä eivätkä he voi ymmärtää naisilla olevan seksihimon lisäksi myös halu voimakkaaseen tunneyhteyteen ja rakkauteen. Tämän takia Hankamäki näkee naisten pyrkivän pihtaamisellaan ”naisten tyranniaan”. Niinpä ratkaisuna on porttien aukaiseminen eli ”seksuaalisuuden sosialisointi”. Tämä käy ilmi kuuluisan luvun 11 viidennessä alaluvussa.

11.5. Naisten tyrannia ja seksuaalisuuden sosialisointi 

Ongelmien ongelma on yhteiskunnassamme vallalle päässyt naisten tyrannia, jonka vallitessa naiset pyrkivät tuottamaan itselleen seksuaalista lisäarvoa, haluttavuutta ja sosiaalista pääomaa sosiaalisen vaihdon markkinolta tutulla tavalla: vaikeuttamalla omaa saatavuuttaan keinotekoisesti.

Selitänkin naisten lamentaatioita ja kverulatoriaa heidän omilla kokemuksillaan ei-haluttuina olemisesta. Seksiä pidättämällä naiset koettavat luoda itselleen seksuaalista lisäarvoa ja uskotella olevansa haluttuja, vaikka eivät olisikaan.

Vanha sanonta kuuluu, että vain rumat naiset väittävät olevansa ahdistelun kohteina, niin kuin kauniit eivät puolestaan koskaan ole feministejä. Haluttujen naisten kohdalla ahdistelun kokemuksia ei juuri esiinny, vaikka se olisi odotusten mukaista. Tämä puolestaan kertoo, että ongelmattomille ja komplekseista vapaille osapuolille flaksi käy, kun taas pihtaus on pois vain pihtareilta itseltään. (s. 248)

 

Hankamäen analyysi on jälleen monella tavalla oikeaan osuvaa, mutta välillä hän vetää mutkat täysin suoriksi. Miksi hän esimerkiksi puhuu yleisesti naisista eikä feministeistä? Toiseksi, miksi hän puhuu naisten luontaisesta ”pihtaamisesta” tyranniana? Koska hänen mielestä yksilöiden vapaat valinnatkin synnyttävät tyranniaa rakentavia ”kartelleja”.

 

Aivan kuten feministit ja muut ”poststrukturaaliset” relativistit, niin myös sovinistit määrittelevät vapaiden valintojen seuraukset ”rakenteellisiksi kartelleiksi”. Oleellista ei ole se mitä ihmiset tahtovat, vaan se, että he tahtovat oikein. Eli Hankamäen kaltaisen homon mielestä yhteiskunnan pitäisi painostaa yksilöitä tarjoamaan seksiä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Tämä on loppujen lopuksi samanlaista yksilön valinnanvapautta halveksivaa kommunismia kuin mitä feministitkin vaativat. Ei ihme, että valtamedian ja varsinkin Ylen harrastama homorummutus ei Hankamäkeä häiritse.

 

Tietysti Hankamäki voi taas sanoa, että kirjoitti vain hiukan liian raflaavasti. Mutta entäs sitten tämä kohta, jossa puhutaan teatterinäytelmistä:

Myös ”raiskausten” demonstroiminen on moraalisesti hyväksi, sillä se valottaa, että seksuaalisuus perustuu vietteihin, kun taas seksuaalisen kanssakäymisen torjuminen ja tukahduttaminen ovat luonnonvastaisia ja ihmisarvoa kaltoin kohtelevia käyttäytymismuotoja.

Raiskauksista vaahtoaminen on tekopyhää ja moralistista, sillä väkisinmakauksen käsitteen rakenteesta johtuen koko ilmiö on mahdollinen vain kieltäymyksen ja seksuaalisuuden pois pidättämisen kautta. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt perustelemaan, miksi seksin kieltäminen olisi moraalisesti oikeutetumpaa kuin seksin tavoittelu. (s. 256) 

 

Tässä Hankamäki voi ehkä yrittää piiloutua sen taakse, että puhui vain yleisellä tasolla teattereissa ja elokuvissa esitetyistä raiskauksista. Se ei kuitenkaan selitä näitä yllämainittuja kohtia:

1.  seksuaalisen kanssakäymisen torjuminen ja tukahduttaminen ovat luonnonvastaisia ja ihmisarvoa kaltoin kohtelevia käyttäytymismuotoja.

2. Raiskauksista vaahtoaminen on tekopyhää ja moralistista

3. väkisinmakauksen käsitteen rakenteesta johtuen koko ilmiö on mahdollinen vain kieltäymyksen ja seksuaalisuuden pois pidättämisen kautta.

4. miksi seksin kieltäminen olisi moraalisesti oikeutetumpaa kuin seksin tavoittelu

 

Hankamäki siis peräti neljä kertaa korostaa teesiään, jonka mukaan ”pihtaaminen” on jotenkin väärin ja moraalitonta.

 

Raiskauskulttuuri

Herää kysymys eikö Hankamäki katso homojen tekemien raiskausten ja ahdistelujen olevan moraalisesti kovin tuomittavia? Monet homothan ovat tunnettuja siitä, että kannattavat kourimista ja jopa julkisesti pitävät raiskauksia kiihottavina.

Tässäkin hetero- ja homokulttuurit ovat päinvastaisia. Monet heterot saattavat haaveilla raiskaamisesta tai raiskatuksi tulemisesta, mutta ymmärtävät kyseessä olevan fantasia, jota ei saa toteuttaa eikä julkisesti fanittaa. Tämän takia länsimaiset heterot eivät ainakaan julkisesti fanita raiskauskulttuuria. (Sovinistisessa islamismissa toki fanitetaan.)

Homokulttuurissa on toisin. Siellä usein avoimesti fanitetaan raiskauskulttuuria. Paras esimerkki tästä on sadistisia raiskaussarjakuvia tehnyt Tom of Finland, jota tietysti myös Hankamäki fanittaa. Toinen esimerkki ovat yleiset vankilaraiskaukset, joista Hankamäki ja homojärjestöt jostain syystä ovat hiljaa.

 

 

 

Pedofilia

Hankamäki ja homot ovat myös hiljaa siitä tosiasiasta, että päinvastoin kuin länsimaiset heterot, niin monet länsimaiset homot ja heidän etujärjestönsä ovat fanittaneet myös pedofiliaa ja seksiä lasten kanssa.

 

NAMBLA-mainos

 

Homojen pedofiliaongelman vähättely saattaa myös selittää miksi Hankamäki kirjoittaa seuraavaa:

Kolmetoistavuotiaat tytöt ja heidän kaltaisensa homopojat kuuntelevat Lady Gagan, Madonnan ja Lana Del Reyn luentoja, joissa opetetaan, miten näytetään ja kuulostetaan huorilta.

Näiden prostituutiota ihannoivien pyhimyskuvien varjossa naisliike tekee tytöistä lutkanarsistisia pissiksiä, jotka kieltävät seksiä itseltään ja muilta ja jotka sen vuoksi elävät jatkuvassa sadomasokistisessa itsensä ja toisten ihmisten kiusaamistilanteessa. Koska ongelma on ideologinen, siihen ei auta viiltely eikä sukupuolielinten silpominen, jota kutsutaan transsukupuolisuudeksi.  (s. 249)

 

Transsukupuolisuuden määrittely on aika osuva, mutta samalla kun transuja kritisoidaan, niin homot päästetään pälkähästä. Siis siitä huolimatta, että Hankamäki itse kehtaa väittää 13-vuotiaiden tyttöjen (muttei homopoikien) ”kieltävän seksiä itseltään ja muilta” ja näin ”kiusaavan” muita.

 

Hankamäki siis tuomitsee jopa 13-vuotiaat tytöt kiusaavina pihtareina! (Samalla hän näyttää sanovan, että 13-vuotiaat homopojat tajuavat olla ”pihtaamatta”.)

 

Ensinnäkin on absurdia väittää juuri murrosikään saapuneiden nuorten tyttöjen ”pihtaavan”. Toiseksi herää epäilys haluaako Hankamäki monien homojen ja homojärjestöjen tavoin seksualisoida nuoria lapsia tai jopa harjoittaa heidän kanssaan seksiä? Homokulttuurissa alaikäisten metsästäminenhän on paljon hyväksytympää kuin heterokulttuurissa.

 

Itse asiassa Hankamäki aikanaan fanitti elokuvaa, jossa aikuinen mies vietteli 17-pojan. Hankamäki fanitti myös 16-vuotiaan valitsemista ”vuoden homoksi”. Tosin tässä Hankamäki ei erotu monista muista homoista ja Setasta, jotka pitävät nuorten seksualisointia positiivisena asiana.

 

Kansalainen: Tukholman Priden pomo groomasi 14-vuotiasta

 

 

Avoin homoagenda

Näyttää siis selvältä, että Hankamäen homoagenda pitkälle selittää hänen nais- ja lapsivihamieliset kirjoituksensa. Itse asiassa Hankamäki myöntää asian Ylen haastattelussa:

 

Yle: Ajatellaan vaikka tyypillinen tilanne yökerhossa: Mies puristaa naista kysymättä perseestä. Tämähän on sitä päivittäistä häirintää, mistä sitten valitetaan.

Hankamäki: En varsinaisesti ole seksuaaliterapeutti. Mutta normit vaihtelee maittain. On foorumeita, joissa tuon tyyppinen kanssakäyminen on suositeltavaa.

 

Yle: Onko jossain päin maailmaa esimerkiksi perseestä kouriminen yökerhossa sallittua?

Hankamäki: Onhan se! Jos menet vaikka berliiniläiseen homodiskoon, niin voi voi kuule. Siellähän ihmiset hyppii alastomina pöydillä.

 

Yle: Onko berliiniläinen homodisko mielestäsi yleistettävissä laajasti suomalaiseen yhteiskuntaan?

Hankamäki: Se vain kertoo siitä, miten erilaista eri paikoissa on. Suomessa monet konfliktit ovat tällaisia kunnianloukkauksen kansanhuvia.

 

 

Hankamäki on siis niin homoilun läpikyllästämä, että hän oikeasti kirjoitti kirjansa radikaalin homoagendan näkökulmasta.

 

Ja mitä sanovat muut persut? Sen enempää Halla-aho kuin ajatuspajan johtaja Marko Hamilo eivät myönnä kirjan olevan nais- ja lapsivihamielinen. Hamilo sanoi MTV:n haastattelussa kohdassa 1 min 30 sekuntia seuraavaa:

 

Mä sentään oon lukenut sen kirjan. Mä oon lukenut sen luvun 11, joka käsittelee seksiä, transseksualismia, raiskauksia ja niin poispäin. Mä tiedän mitä se kokonaisuudessaan pitää sisällään. En oikein kutsuisi sitä naisvihamieliseksi.

 

 

Konservatismi on aina suuresti arvostanut perhettä ja varsinkin perhekeskeisiä naisia. Uuskonservatismi puolestaan arvostaa pridetystä ja yleensäkin seksuaalivähemmistöjen kulttuurimarxismia.

 

Persut ovat nykyään niin kaukana konservatismista, että he saavat jopa Ylen ja MTV:n suvakkitoimittajat näyttämään maalaisjärkeä omaavilta konservatiiveilta.