Marco de Wit 28 heinäkuun, 2020
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

 

[Viesti valtakunnansyyttäjälle: Juutalainen seurakunta tulee vaatimaan tuomiota tästä jutusta. Heidän on kuitenkin vaikea todistaa, että tässä kritisoitaisiin kansanryhmää eli kaikkia juutalaisia. Ensinnäkin miljoonien juutalaisten joukosta löytyy ainakin pari juutalaista, joiden mielestä Dreyfus oli syyllinen. Toiseksi, kansanryhmän mielipide jostain historiallisesta tapahtumasta ei tee sitä todeksi. Kolmanneksi, kaikki juutalaiset eivät ole lapsenraiskaajia sanoo Talmud sitten mitä tahansa.]

 

Lastenraiskaaja Roman Polanskin viimeisin elokuva Upseeri ja vakooja sai viime viikolla Suomen ensi-illan.

 

 

Valtamedia oli tietysti heti ylistämässä elokuvaa ja vähättelemässä Polanskin rikoksia.

 

Toimittaja Tarmo Poussu puolustaa lastenraiskaaja Roman Polanskia

 

Yksi syy miksi Polanskia ei haluta kunnolla tuomita on hänen heiluttamansa antisemiittikortti. Polanski toisaalta korostaa omaa juutalaisuuttaan ja toisaalta tekee jatkuvasti elokuvia, joissa väittää eurooppalaisten olevan antisemiittisiä juutalaisten vainoajia. Yksikään toimittaja ei tietysti uskalla väittää vastaan, vaan kaikki antavat Polanskille ja juutalaisille moraalisen ylivallan.

 

Tätä antisemiittikorttia Polanski käyttää jälleen uusimmassa elokuvassaan. Ideana on pimittää juutalaisen vakoojan, Alfred Dreyfusin rikoksia. Elokuvassa lähdetään siitä juutalaisille yleisestä asenteesta, että pelkkä Dreyfusin epäileminen oli antisemitismiä.

 

Juutalainen Polanski lähtee siitä lähi-itäläisestä asenteesta, että asioissa on vain yksi puoli. Eli tässä tapauksessa vain juutalaisten puoli. Toista puolta ei ole, joten on turha punnita todisteita. Totuus on yksinkertainen: Juutalainen on totaalisen puhdas ja viaton.

 

Vuonna 1894 Ranskan armeija kuitenkin löysi paljon vahvoja todisteita Dreyfusin rikoksista ja hänet aivan oikein tuomittiin vakoilusta Saksan hyväksi. Tuomio oli aikansa uutispommi. Juutalaiset tunsivat itsensä nöyryytetyksi, kun Dreyfusilta riistettiin hänen sotilasarvonsa ja pistettiin vankeuteen.

 

Media korosti juutalaisen Dreyfusin olevan maanpetturi.

 

 

Dreyfusin juutalainen motiivikin oli hyvin selvä, koska Ranskan juutalaiset olivat lähtökohtaisesti taipuvaisia maanpetturuuteen siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät hyväksyneet Ranskan liittoa ”antisemiittisen” Venäjän kanssa philosemiittisiä Saksaa ja Itävaltaa vastaan.

Polanskin elokuvakin viittaa tähän taustaan, joskin paranoidisti vihjaten, että tsaari oli yllyttämässä ranskan armeijaa lavastamaan Dreifusin. Monet ovat ihmetelleet miksei elokuvassa puhuta oikein mitään saksalaisista. No, tietysti koska Polanskin mukaan antisemiittiset venäläiset ovat kaiken pahan alku ja juuri.

 

Ranskan symboli Marianne sängyssä Venäjän karhun kanssa.

 

 

Ei siis ihme, että Dreyfus petti oman maansa. Monilla juutalaisillahan on lojaalius omaa kansaansa kohtaan paljon suurempi kuin asuinmaataan kohtaan. Ranskassa tätä pidettiin suurena ongelmana varsinkin, kun juutalaispankkiirit vähät välittivät ranskalaisten edusta.

 

Kuvassa linkki juutalaiseen Haaretz.comiin

 

 

Juutalaiset päättivät kuitenkin kiistää kaiken ja lähtivät vastahyökkäykseen. Juutalainen lehdistö nosti valtavan porun antisemitismistä. Fronteiksi valittiin kaksi ranskalaista eli L’Aurore-lehden omistaja Georges Clemenceau ja kirjailija Emile Zola, jotka yhdessä julkaisivat kuuluisaksi tulleen J’Accuse-kirjeen.

 

 

 

 

 

 

Median painostuksesta armeija joutui järjestämään oikeudenkäynnin uudestaan. Tällä kertaa löytyi todisteita (vähemmän yllättävästi) armeijan organisaation epäpätevyyksistä ja jopa mahdollisista väärennyksistä, joilla oli yritetty lavastaa Dreyfusia. Ne eivät kuitenkaan koskeneet ydintodisteita. Epäilemättä Dreyfus oli syyllinen, mutta mahdollisesti joku upseeri oli vielä halunnut varmistaa tuomion osalavastuksella. Niinpä armeijan tuomioistuin täysin asianmukaisesti vahvisti Dreyfusin tuomion, joskin lieventävien asianhaarojen takia alensi rangaistusta elinkautisesta 10 vuoteen vankeutta.

 

Juutalaisten dominoima valtamedia kuitenkin kirkui ja vaati Dreyfusin vapauttamista syyttäen koko armeijaa ”antisemiittiseksi”. Niinpä sitten poliittisen paineen takia Dreyfus vapautettiin presidentin armahduksella. Armeija on kuitenkin ollut skeptinen ja epäillyt Dreyfusia tähän päivään asti. Asia on niin tulenarka Ranskassa, että historioitsijat eivät uskalla sanallakaan epäillä Dreyfusin syyttömyyttä. Yksi armeijan rohkea historioitsija, joka oli edes hieman uskaltanut epäillä tasavallan uskonkappaletta erotettiin tunnin sisällä.

 

Täytyy antaa juutalaisille taas pisteet peräänantamattomuudesta. Omia yritetään saada vapaaksi loppuun asti ja mainekin ”puhdistetaan”, vaikka kestäisi 100 vuotta.

 

Dreyfusin keissi on siis monella tavalla äärimmäisen tärkeä:

 

1. Juutalaisen mediavallan voitto

Dreyfusin juttu lopullisesti vakuutti juutalaiset media- ja kulttuurivallan tärkeydestä. Dreyfus-jutun jälkeen juutalaiset pyrkivät entistä enemmän saamaan sanomalehdet ja varsinkin uudet mediat kuten elokuvat ja TV-asemat juutalaisten haltuun. Luonnollisesti tässä auttoi suuresti juutalaispankkiirien tuki. Näin sitten esimerkiksi Amerikassa juutalaispankkiirit auttoivat juutalaisia dominoimaan Hollywoodia. Lopulta lähes koko Hollywood oli juutalaisten omistama Walt Disneyn elokuvastudiota lukuunottamatta.

 

Aku Ankka vs. Repe Sorsa

 

2. Juutalaisten etujärjestöjen voitto

Dreyfusin jutun aikana juutalaiset etujärjestöt olivat aktivoituneet ennennäkemättömällä tavalla ja pystyivät jopa voittamaan armeijan. Näin juutalaiset tajusivat kuinka helppoa on valkoisia manipuloida, kunhan järjestää koordinoidun media- ja eturyhmäkampanjan. Tämän jälkeen juutalaiset alkoivat perustaa ympäri maailmaa omia etujärjestöjään asiassa kuin asiassa. Luonnollisesti nämä olivat juutalaispankkiirien rahoittamia ja siten omasivat etulyöntiaseman tässäkin mielessä.

 

Supertaboo: Dr. Edward Dutton interviews Kevin MacDonald

 

3. Voimisti monien juutalaisten etujärjestöjen valehtelustrategiaa

Monet juutalaiset myös tajusivat suuren valheen voiman. Ei tarvitse muuta kuin ottaa ehdoton asenne, niin valkoiset kyllä luovuttavat. Eli oli henkilö kuinka syyllinen tahansa, niin pokkana vaan kiistät kaiken. Väität kivenkovaa, että epäileminenkin on antisemitismiä. Asiassa ei ole kahta puolta, vaan ainoastaan juutalainen kanta on järkevä, kun taas juutalaiskriittinen kanta on niin sairaan mielipuolinen, että siitä puhuminenkin on vihapuhetta.

Valkoiset menevät näin törkeästä röyhkeydestä ihan sekaisin ja lopulta luovuttavat miettien, että ehkä vastapuolella on sitten joku hyvä pointti, kun kerran ovat niin ehdottomia.

Dreyfus-strategiaa käytettiin myös Amerikassa 1914, kun joku raa’asti raiskasi ja murhasi nuoren Mary Phaganin tämän työpaikalla vaatetehtaassa.

Poliisilla oli kaksi pääepäiltyä: Yksinkertainen musta vahtimestari tai tehtaan omistava juutalainen Leo Frank.

 

 

Luonnollisesti monet juutalaisten mediat ja etujärjestöt syyttivät käytännössä jokaista tehtaassa pyörinyttä mustaa murharaiskaajaksi samalla, kun yrittivät suurella rahalla lahjoa kaikki poliisit ja tuomarit vapauttamaan ykkösepäillyn Leo Frankin.

 

Nämä juutalaiset tietysti luulivat Amerikan etelävaltioiden valkoisten olevan niin rasisteja, että oitis lynkkaisivat valkoisen tytön raiskauksesta epäillyn neekerin. Tuohon aikaan valkoisilla oli kuitenkin vielä älyä ja selkärankaa, joten kävikin päinvastoin.

 

Kuvassa linkki juutalaisen Ron Unzin johtamaan Unz.comiin

 

 

Äärijuutalaiset olivat niin kiukkuisia tästä oikeuden toteutumisesta, että perustivat ADL:n, joka siitä päivästä asti on yrittänyt aivopestä valkoiset uskomaan olevansa kauheita antisemiittejä. Koska kaikkiin tämä valekampanja ei uppoa, niin ADL on kymmeniä vuosia ollut myös maailmanlaajuisten sensuurioperaatioiden päämaja. Se on nimenomaan ADL, joka on ollut ajamassa läpi monia länsimaiden sensuurilakeja. Se on myös ADL, joka on saanut internetiä sensuroitua.

 

Juutalainen ADL haluaa lisää Youtube-sensuuria. Myös puhe Mossadin pedoringeistä sensuroitava

 

 

Monet Amerikan mustat ovat vielä tänäkin päivänä kiukkuisia ADL:lle siitä, että se yrittää edelleenkin lavastaa syytöntä mustaa miestä Mary Phaganin murhaajaksi.

 

Kuvassa linkki Coveners Leagueen

 

 

 

4. Dreyfus-juttu käänsi maailmanhistorian tuhoisalle uralle.

Dreyfus-juttu ei pelkästään opettanut monia juutalaisia järjestöjä aivopesemään valkoisia kansoja, vaan myös tuhoamaan ne sodalla.

Tuohon aikaan valkoisten manipulointi ei kuitenkaan vielä ollut helppoa. Ranskan liitto Venäjän kanssa nimittäin sotki totaalisesti juutalaisten Rothschildien maailmanvalloitussuunnitelmat.

Ranskan ja Venäjän liitto oli hyvin yllättävä, koska Ranska oli juutalaisten rakastama kaikista modernein ”tasa-arvoinen” tasavalta ja Venäjä puolestaan kaikista vanhoillisin ja ”antisemiittisin” keisarikunta. Ranskan ja Venäjän liitto ei ollut vaikutuksiltaan pelkästään aatteellinen ja kulttuurinen, vaan myös geopoliittinen ydinpommi.

 

 

Ranskan liitto Venäjän kanssa voimisti huomattavasti Ranskan konservatiivipiirejä ja oli lähellä palauttaa monarkian. Juutalaisten kannalta vielä pahempaa oli, että konservatismin leviäminen rohkaisi ihmisiä kritisoimaan Rothschildien ja yleensäkin juutalaisten pankki- ja mediavaltaa.

 

Konservatiivit pystyivät nyt korostamaan kuinka juutalainen upseeri Dreyfus oli pettänyt maansa ja siitä huolimatta juutalainen media puolusti häntä raivoisasti samalla yrittäen tuhota sotilaallisesti äärimmäisen tärkeää liittoa Venäjän kanssa. Konservatiivien narratiivi oli siis vihdoin selvä: Juutalaiset ovat epälojaaleja Ranskalle. Tämän vuoksi Dreyfusin juttu polarisoi koko Ranskan ja koko Euroopan.

 

Konservatiivit olivat tietysti oikeassa. Monet juutalaiset pettivät Ranskan ja ylipäätään kaikki maailman kansat yrittämällä estää sotilaallisesti erittäin tärkeätä kolmiliittoa eli Ranskan, Venäjän ja Britannian liittoa. Tällä kolmiliitolla olisi voitu säilyttää maailmanrauha, koska silloin ympärys- ja keskusvallat olisivat olleet tasaväkiset.

 

 

Kuten yllä olevasta kartasta näkyy, niin keskusvalloilla oli allianssi, kun taas ympärysvalloilla oli vain ”entente” eli löyhä yhteistyö. Ranskalla ja Venäjällä oli toki suht tiukka liitto, mutta Britannia ei suostunut tiukkaan liittoon. Miksi? No, koska Rothschildien johtamat juutalaiset tekivät kaikkensa estääkseen sen.

 

Juutalaiset olivat totaalisen järkyttyneitä siitä miten Britannian aateliset ja jopa heidän vanha kätyrinsä Churchillin-suku halusi liittoa kaamean antisemiitin eli Venäjän tsaarin kanssa. Juutalaisille ei tullut mieleen, että liitto oli geopoliittisesti erittäin hyödyllinen, kun se liitti suurimman merivallan suurimpaan maavaltaan.

 

Näille juutalaisille Britannian etu tai edes maailmanrauha ei ollut kuitenkaan oleellista, vaan se, että tsaarin tuella Britannian WASP-aatelistosta olisi tullut vielä itsenäisempi. Pahimmassa tapauksessa 200-vuotta sitten Englannin rahakonetta eli keskuspankkia luotaessa synnytetty WASP:en ja juutalaispankkiirien liitto saattaisi purkautua! Niinpä juutalaiset tekivät kaikkensa, ettei Britannia vain tekisi sitovaa liittoa tsaarin kanssa.

 

Tämän takia ensimmäinen maailmansota syttyi. Saksa kuvitteli, että Rothschildien johtamat juutalaiset pystyvät pitämään Britannian ulkona sodasta. Alussa näin kävikin ja Saksa sai rauhassa tehdä yllätyshyökkäyksen Ranskan kimppuun yrittäen kaataa sen nopeasti, jotta sitten voisi keskittyä Venäjän tuhoamiseen.

 

 

Toisin sanoen Rothschildien johtamat monet juutalaiset tekivät kaikkensa saadakseen Ranskan häviämään sodan! Jos tämä ei ole maanpetturuutta niin mikä sitten?

 

Ensimmäisen maailmansodan alkupäivinä Britannian aateliston ja juutalaisten välit olivatkin todella kireät, kun juutalaiset tekivät kaikkensa, että Britannia pysyisi ulkona sodasta antaen Saksan tuhota Ranskan ja ennenkaikkea tsaarin.

 

Tässä maailmanhistorian käännekohdassa Britannian korkeaan aatelissukuun kuuluva Winston Churchill vihdoin löysi itsestään selkärankaa ja päätti puukottaa vanhoja liittolaisiaan eli juutalaisia selkään. Vaa’ankielenä toiminut Churchill sai aateliston tukemaan Milnerin imperialistista ryhmää (Milner’s Kindergarten) ja Britannia liittyi sotaan.

 

 

Monet juutalaiset historioitsijat ovat tietysti spinnanneet tämän koko kuvion niin, että nämä juutalaiset vain yrittivät ylläpitää rauhaa. No, jos näin on, niin miksi he ennen sotaa vastustivat ympärivaltojen tiukkaa liittoa, joka olisi synnyttänyt vallan tasapainon ja estänyt koko sodan syttymisen?

 

Lisäksi jos juutalaiset olisivat halunneet rauhaa, niin miksi he tekivät kaikkensa estääkseen rauhanneuvottelut vuonna 1916, kun sekä ympärys- että keskusvallat olivat kyllästyneet sotaan ja kaikki halusivat rauhaa?

 

Tietysti, koska ensinnäkin Rothschildien johtamat pankkiirit tekivät sodalla valtavia omaisuuksia. Juutalaispankkiireille paras tilanne on aina ollut keskenään sotivat eurooppalaiset valtiot. Näin nämä juutalaiset voivat pelata valkoisia toisiaan vastaan ja samalla ansaita omaisuuksia.

 

Oli kuitenkin myös toinen syy miksi monet juutalaispankkiirit vastustivat rauhaa: He halusivat tehdä vuosisadan diilin.

 

Eli sanoivat järjestävänsä juutalaisten pitkälle hallitseman Amerikan mukaan sotaan ympärysvaltojen puolelle JOS:

 

  1. Tsaari kaadetaan.
  2. Sionistit saavat Palestiinan.
  3. Juutalaispankkiirit saavat Venäjän ja Saksan

 

Tämä suunnitelma tietysti edellytti tuplaselkäänpuukotusta. Ensin piti puukottaa selkään tsaaria ja sitten Saksaa.

 

Milnerin johtama Britannian eliitti puhumattakaan Ranskan eliitistä ei ensin halunnut pettää uskollista liittolaistaan tsaaria, mutta muutaman kuukauden taivuttelun jälkeen suostuivat juutalaisten suunnitelmaan. Sekä Britanniassa että Ranskassa piti vaihtaa pääministerit, jotka suostuisivat suunnitelmaan. Näin myös J’Accuse kirjeen aikanaan julkaissut Clemenceaukin pääsi sotapääministeriksi.

Maailmansota jatkui vielä kaksi vuotta tappaen miljoonia ja tuhoten länsimaisen sivistyksen sosialismilla ja modernismilla.

 

Kaikki olisi kuitenkin voinut kääntyä toisin, jos juutalaiset eivät olisi saaneet vapautettua Dreyfusia.

 

 

Lue lisää:

Mossad järjestää 90% maailman terrorismista ja eliitin lapsiseksiringeistä?

 

 

Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

8 thoughts on “J’Accuse: Juutalainen Alfred Dreyfus syyllinen! (Myös maailmansotaan?)

  1. Miten on mahdollista, että jotkut voivat järjestää massamurhia, kansanmurhia, tuhota kulttuureja ja järjestää järjetöntä kärsimystä ja he eivät koskaan joudu vastuuseen, sen sijaan syyttävät ja demonisoivat valkoisia ja jotkut valehtelevat jostain 6 miljoonasta? Ei ollut mitään 6 miljoonaa, ei edes miljoonaa! On kuitenkin kymmeniä miljoonia valkoisia joita on massamurhattu ja massamurhataan!

  2. Oksettavista ja rikollisista tapahtumista huolimatta pitää nostaa hattua joillekin juutalaisille siitä, että jotkut juutalaiset yrittävät 100, 200 tai 1000 vuotta saadakseen tahtonsa läpi ja jotkut juutalaiset eivät ole sulautuneet koskaan, mihinkään.

  3. Jotkut juutalaiset puukottivat selkään saatuaan Israelin. Nyt joillakin rikollisilla oli oma mukava turvapaikka ja kansanmurha pystyi alkamaan kunnolla, sekä oli aina mukava kotipesä kun jotkut juutalaiset talousrikolliset tekivät talous ja muita rikoksia.

  4. Mitä pankkiirien rikolliset liittoutuneet ja Neuvostoliitto tekivät varsinkin Saksalle ja Suomelle oli täysin oksettavaa. Meidän pitää varmistaa, että he eivät onnistu vastaavassa enää ikinä ja nämä rikolliset joutuvat hyvin ankaraan vastuuseen. Tarvitaan lopullinen ratkaisu, tai he tuhoavat meidät.

Leave a comment.

Your email address will not be published. Required fields are marked*