Amerikan, Islannin ja koko maailmanhistorian tapahtumat osoittavat, että suurin valta on katuvalta.
Jos pystyt saamaan tuhansia – tai edes satoja – rohkeita ihmisiä kadulle protestoimaan, niin he voivat vaikka vallata eduskunnan, kuten on tapahtunut esimerkiksi Islannissa ja Amerikassa.
Hajoittajat
Juuri tämän vuoksi valtion tiedustelujärjestöillä ja suojelupoliiseilla on vain yksi päätehtävä: Hajoittaa kaikki katutoimintaan pystyvät organisaatiot.
Hajoittaminen tapahtuu vasikoilla, myyrillä ja provokaattoreilla. Se onnistuu käytännössä aina, koska toisaalta tiedustelupalveluilla on suuret resurssit sekä toisaalta ihmisillä on taipumusta riitaantua keskenään.
Pystyykö hajoittamista estämään? Tuskin. On todella vaikea löytää edes muutamaa kymmentä luotettavaa ja rohkeaa ihmistä, jotka uskaltavat ja pystyvät lähtemään pitkäjänteiseen katutoimintaan. Ja vaikka löytäisikin, niin välittömästi ryhmää ruvetaan hajoittamaan sekä ulkoa että sisältäpäin. Kaikki katutoimintaan pystyvät organisaatiot voidaan helposti hajoittaa viranomaisten, kuten poliisin ja suojelupoliisin toimesta.
Patenttiratkaisu
On kuitenkin yksi ikivanha keino estää hajoittaminen: Solut.
Käytännössä tämä tapahtuu siten, että on:
- Monien tahojen luottama koordinaattori (tai monia koordinaattoreita, jotka voivat vaihtua).
- Monia pieniä rohkeita ryhmiä tai kaveriporukoita. Esim. min. 10 hengen ryhmiä.
Siinä kaikki. Koordinaattorin ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa yhteyttä näihin pienryhmiin ja kysyä lähtevätkö nämä mukaan esim. johonkin mielenosoitukseen. Koordinaattori kysyy lähteekö pienryhmä mukaan, jos muutama (esim. 3) muutakin pienryhmää suostuu lähtemään.
Pienryhmien ei kannata olla kovin suuria. Tusinan hengen pienryhmä on sopiva, koska se on enemmänkin kaveriporukka, jossa on kova keskinäinen luottamus. Heti kun ryhmässä alkaa olla kymmeniä henkilöitä, niin epäluottamus ja riidat alkavat lisääntymään. Toisaalta alle kymmenen hengen ryhmä alkaa olla liian pieni mihinkään käytännön toimintaan. Jos pienryhmässä on esimerkiksi vain kuusi henkilöä, niin käytännössä puolet myöhästyy, ei pääse paikalle, yms., jolloin paikalle tuleekin vain pari henkilöä.
10-15 henkilöä on siis pienryhmän optimaalinen koko myös siinä mielessä, että myyrien ja provokaattorien on vaikea toimia näin pienessä ryhmässä tulematta ilmi. Jos pienryhmä kasvaa kooltaan moninkertaiseksi, niin se kannattaa jakaa useammaksi alueelliseksi pienryhmäksi, jotka voivat kuitenkin käytännössä toimia pitkälti yhdessä.
Pienryhmän pieni koko myös tarkoittaa sitä, että käytännössä kyse ei ole mistään järjestöstä, vaan enemmänkin kaveriporukasta. Näin vältetään kaksi ongelmaa: Järjestö ei sekaannu kansannousuun ja toisaalta järjestöt eivät yritä ottaa kansannousua haltuunsa. Toisaalta yksittäiset pienryhmän jäsenet voivat kuitenkin kertoa olevansa ehdokkaana vaaleissa, kunhan eivät väitä edustavansa mielenosoituksessa puoluetta, valitsijayhdistystä tai muuta järjestöä. Näin kansannousu pysyy tavallisten ihmisten ja kaveriporukoiden spontaanina ilmiönä.
Koordinaattori
Koordinaattorin ei aina edes tarvitse olla julkinen. Riittää, että pienryhmät tunnistavat koordinaattorin ja luottavat häneen edes jonkin verran. Lisäksi koordinaattorin kannattaa tietyin väliajoin vaihtua, jotta polpo ei käy hänen kimppuunsa.
Koordinaattorin on koordinoitava myös paikan päällä mielenosoituksessa eli esim. ohjattava tietyt pienryhmät pysymään erossa toisistaan. Esim. kaksi toisiaan vihaavaa pienryhmää/kuppikuntaa ohjataan vastakkaisille puolille mielenosoitusta, jolloin heidän ei tarvitse edes tavata toisiaan. Tämä kannattaa tietysti sopia etukäteen.
Ei siis tarvita mitään ”kansallismielisten keskusliittoa” tms. kartellia, joka vain lisää keskinäistä riitelyä siitä kuka liittoon pääsee ja kuka sitä johtaa. Lisäksi keskusliitot taatusti solutetaan vasikoilla ja myyrillä. Ei tarvita mitään liittoja, vaan ainoastaan yksi (vaihtuva) koordinaattori, joka ottaa suoraan yhteyttä kansallismielisiin pienryhmiin ja koordinoi heidät mielenosoitukseen.
Tarvitaan sellainen koordinaattori, johon monet hyvinkin erilaiset keskenään riitelevät tahot luottavat edes suurinpiirtein. Periaatteessa koordinaattorin ei edes tarvitse olla tunnettu. Itse asiassa matala profiili on koordinaattorin toiminnassa hyväksi, kunhan et ole liikaa sotkeentunut lukemattomien kansallismielisten kuppikuntien keskinäisiin vääntöihin.
Jos uskot olevasi luotettavan oloinen ja sopivasi koordinaattoriksi, niin ota yhteyttä muutamaan pienryhmään ja koordinoi heidät tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. Sinun ei tarvitse edes osata tehdä mitään mielenosoitusasioita, koska pienryhmät kyllä pystyvät järjestämään kaikki käytännön asiat, kunhan vain autat heitä sopimaan työnjaon. Sinun ei edes tarvitse tietää kuin 1-2 pienryhmää, koska nämä kyllä tietävät ja kertovat sinulle missä on niitä muita pienryhmiä. Lisäksi uudet pienryhmät/kaveriporukat voivat ilmoittaa omasta pienryhmästään jollekin tuntemalleen pienryhmälle, joka sitten välittää tiedon koordinaattorille.
Koordinaattorin on tietysti oltava sellainen, joka on aiemminkin osallistunut mielenosoituksiin edes sen verran, että hänen tiedetään käyneen ainakin muutamissa mielenosoituksissa. Suurisuisten sohvasoturien on turha lähteä koordinaattoriksi, koska heitä ei kuitenkaan kunnioiteta.
Huom! Koordinaattorin ei kannata pitää itsestään ääntä julkisuudessa. On jopa parempi, että hän vetää hyvinkin matalaa profiilia, koska pienryhmät alkavat helposti olemaan kateellisia, jos joku julkisuudessa nostaa itsensä kaikkien pienryhmien yläpuolelle. Monet nimittäin saattavat haluta koordinaattoriksi lähinnä vain saadakseen itselleen mainetta ja kunniaa. Mitä vaatimattomampi koordinaattori, niin sitä parempi.
Koordinaattorin ei myöskään kannata loukkaantua, jos pienryhmät eivät luota häneen tai pian haluavat jonkun muun koordinaattoriksi. Tärkeintä on koordinointi eikä se kuka on koordinaattori. Yleensäkin on tärkeää, että koordinaattori vaihtuu aika tiheään, koska näin hän ei saa liikaa tietoa pienryhmistä ja toiminnasta, jota voisi vasikoida polpolle tai vaihtoehtoisesti joutua polpon hampaisiin. Käytännössä voisi vähitellen syntyä eräänlainen koordinaattorirengas eli noin 10 koordinaattoria, jotka eivät kaikki tunne toisiaan, mutta vuoro vaihtuu aina esim. kolmen mielenosoituksen jälkeen.
Laittoman Lehden päätoimittaja Marco de Wit ilmoittaa, että hän on valmis tuomaan yhden vähintään 10 hengen pienryhmän paikalle (tietysti Islannin tyyliseen rauhanomaiseen) mielenosoitukseen, jos koordinaattori saa vähintään kolme muutakin pienryhmää (min. 10 henkeä/ryhmä) paikalle. Marcoon voi ottaa yhteyttää esim. FB:n tai VK:n kautta tai kirjoittamalla osoitteeseen [email protected]
Marco ei itse ehdota ketään koordinaattoriksi, vaan toivoo jonkun oma-aloitteisesti ilmoittautuvan ja alkavan ottamaan yhteyttä pienryhmiin. (Jos kukaan ei kuitenkaan ilmoittaudu oma-aloitteisesti ottamalla yhteyttä pienryhmiin, niin myöhemmin voidaan alkaa etsimään sopivaa koordinaattoria. Ihmiset voivat esim. itse ehdottaa suoraan pienryhmille tiettyjä henkilöitä koordinaattoriksi.)
Pienet askeleet
Kansannousun kannattaa tapahtua tietysti pienin askelin. Koordinaattori voi esim. aloittaa vain neljällä pienryhmällä eli mielenosoituksessa olisi vähintään sovitut 40 henkeä. Tärkeintä on ensin testata, että pienryhmät oikeasti tulevat sovitusti paikalle. Luonnollisesti tämän minimin päälle voi tulla vielä ulkopuolisiakin ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään pienryhmään, vaan tulevat vain muuten paikalle ennalta mainostettuun mielenosoitukseen. Luonnollisesti pienryhmiin mahdollisesti kuuluvat voivat kieltää kuuluvansa pienryhmään ja selittää tulleensa muuten vain paikalle.
Ensimmäinen koordinoitu mielenosoitus voisi olla eräänlainen harjoitusmiekkari eli kokoontumisajot, jossa vain katsotaan, että muutama pienryhmä tulee oikeasti paikalle ja pystyy olemaan riitelemättä keskenään esim. pysymällä mielenosoitusalueen vastakkaisilla reunoilla. Jos se onnistuu, niin tämän jälkeen on helpompi sitten vähitellen lisätä pienryhmien määrää ja siten myös mielenosoituksen kokoa. Esimerkiksi Helsingissä voisi tulevaisuudessa olla helppo saada paljon pienryhmiä paikalle ja tämän päälle sitten tavallista yleisöä. Muutaman kerran vuodessa useita pienryhmiä voi tulla ympäri Suomea kokoontuen johonkin yhdessä sovittuun paikkaan.
Koordinaattorin pitää etukäteen sopia pienryhmien kanssa mielenosoituksen aihe, aika, paikka, ohjelma ja varusteet. On siis etukäteen sovittava puhujat ja puhujajärjestys voidaan esim. arpoa. On myös etukäteen sovittava miten saa puhua eli saako esim. käyttää kansallismielisissä piireissä sallittuja sanoja, kuten matu (saa), mutta väkivaltauhkauksia ei saa tehdä mitään ryhmiäkään vastaan. Myös käytettävät musiikit ja iskulauseet on sovittava etukäteen.
Koordinaattori voi myös etukäteen sopia pienryhmien asettelusta mielenosoitusalueelle esim. siten, että rohkeammat ryhmät voivat olla eturintamassa ja maltillisemmat mielenosoitusalueen takaosassa. Näin myös maltillisemmat voivat tarvittaessa liueta pois, jos tilanne kuumenee esim. anarkistien, matujen tai polpon kanssa liiaksi.
On tärkeää, että jokainen pienryhmä voi tehdä myös omaa lähetystä omassa ryhmässään. Missään nimessä ei koordinaattori voi monopolisoida lähetysoikeutta, vaan jokainen päättää omasta lähetyksestään ja kuvaamisestaan, kunhan ei häiritse muiden kuvaamista. Jokainen katsoja voi sitten itse valita mitä lähetystä mielenosoituksesta katsoo. Välillä lähetykset voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta katsojat voivat halutessaan katsoa useampaa lähetystä vierekkäin.
Megafonia ja kaiutinta voi tietysti käyttää vain yksi kerrallaan puhejärjestyksen mukaan. Mielenosoituksessa voi myös olla puhujalava, jonka hankkimisesta ja käyttämisestä myös sovitaan etukäteen. Toisaalta puhujalava ei ole mitenkään välttämätön, vaan voi myös käyttää pieniä laatikoita tai korokkeita. Joissain mielenosoituksissa ei edes tarvitse olla puheita, vaan iskulauseet tai soihdut riittävät. Kaikesta on kuitenkin hyvä sopia etukäteen.
Maidan-kylät
Koordinaattori voi tulevaisuudessa myös järjestää Maidan-kyliä siten, että jokaisella pienryhmällä on oma erillinen leirinsä omine sääntöineen. Keskenään pahiten riitelevien kuppikuntien leirit olisivat tietysti eri puolilla Maidan-kylää. Leirit olisivat kuitenkin niin lähekkäin, että kokonaisuus näyttää yhdeltä suurelta leirikylältä.
Kannattaa kuitenkin edetä pienin askelin eli ensin muutaman pienryhmän kokoontumisajot ja sitten vähitellen suurentaa ryhmien määrää ja lopulta järjestää Maidan-kyliä esim. ensin viikonlopuksi eduskunnan lähelle ja sitten lopulta tarvittaessa jopa viikoiksi.
Soluihin eli pienryhmiin perustuvaa Maidania ja yleensäkin (tietysti rauhanomaista) kansannousua on käytännössä mahdoton estää. Myyrät, vasikat ja provokaattorit eivät pysty hajoittamaan kuin enintään pari solua. Kansannousuun ei siis tarvita kuin muutama (vaihtuva) koordinaattori ja muutama aidosti (tietysti rauhanomaista) kansannousua haluava pienryhmän/kaveriporukan vetäjä. Jossain vaiheessa tavallisetkin kansalaiset innostuvat mukaan varsinkin, kun suuri lama on tulossa.
Kysymys kuuluukin: Löytyykö edes muutama pienryhmä, jotka ovat oikeasti valmiita lähtemään kadulle?
Ovatko jotkut pienryhmien vetäjät oikeasti supon miehiä vai ovat edes jotkut oikeasti Suomen kansan puolella?
Kyllä lähes kaikki ovat Suojelupoliisin vasikoita. Moni poliisi tuleekin saamaan erittäin ankaran tuomion kansanmurhaan ja maanpetokseen osallistumisesta.
Rikoksiin syyllistyneistä poliiseista, poliitikoista, virkamiehistä ja sionisteista tullaan vielä kertomaan kaikille tuleville jälkipolville.
Maanpetturi ja kansanmurhaajia poliisien nimet ja kuvat pitää pistää julkisesti esille ja kertoa mitä nämä kuvittavat ihmiset ovat tehneet Suomen valkoiselle kansalle. Älä koskaan luota Poliisiin.
Eduskuntaan pystyisi periaatteessa myös luomaan oman puolueen soluttamalla vaaleissa ehdokkaita isojen puolueiden listoille ja jos niistä muutamakin pääsisi läpi niin voisivat sitten yhdessä muodostaa oman eduskuntaryhmän ja kortit keräämällä kasassa olisi uusi eduskuntapuolue.
Ei onnistu. Kyllä nyt jokaisen täyspäisen on ymmärrettävä ettei mikään ”demokratiaan” (sic!!!) perustuva vaikuttaminen ole mahdollista.
Tieto oyj on huolehtinut ja huolehtii myös jatkossa ettei (((järjestelmän))) ulkopuolelta tulevat henkilöt pääse päättäviin asemiin -tai edes puhumaan totuuksia.
Kansannousu lähtee AINA katutasolta. AINA!
Rikollisten poliisien nimet ja kuvat tullaan vielä näyttämään koko kansalle ja kertomaan mitä jokainen heistä on tehnyt valkoisille suomalaisille. Samoin varsin etniset pankkiirit tullaan paljastamaan lapsista lähtien kaikille.
Nykyinen sabotointi näyttää onnistuvan pitkälti sen takia, että syntyy yhä enemmän myrkyllisiä mutantteja. Lähes kaikista pettureista voi nähdä, että he ovat jonkinlaisia mutantteja.
Totta. Yksikään normaali IHMINEN ei kertakaikkiaan pysty toimimaan oman kansansa ja rotunsa vastaisesti.
Itselleni on ollut suuri järkytys huomata miten paljon suomestakin löytyy olioita jotka ovat valmiita toimimaan omia joukkojaan vastaan. Ihmisiä nämä tyypit eivät missään tapauksessa ole!
Tämä on taistelu normaalien kristittyjen ja myrkyllisten mutantti-satanistien ja pedofiilien välillä. Haittaisänmaallisistakin löytyy paljon myrkyllisiä mutantteja, mm. mielisairaita, narkkareita ja juoppoja, jotka myyvät oman kansansa ja verensä oman ”etunsa” mukaisesti.
Mä voin tuoda egyptin msllin 🤣 jaahas de witt kiihottaa ihmisiä menemään eduskuntatalolle mellakoimaan🤔 eikö tuota de wittiä enempää kiihota..
Eikö s se olisi niin, että edes pienryhmien tai solujen ei pitäisi tuntea muita soluja, sillä jos jossain solussa käy käry niin se ei pysty paljastamaan muita.
Koordinaattori sitten vain tietää esim 10 solua, mutta ei alueensa ulkopuolisia ja solujen jäsenten ei tulisi tuntea koordinaattoria niin kuin henkilönä. Täten eivät pysty vasikoimaan kordinaattoria polpon kuulusteluissa.
Herätkää saatana! Laittoman Lehden sivuilta puuttuu vielä ns. 10 päivän sääennuste. Missä vika… Päätoimittajassa?!
Nyt nopeasti Laittoman Lehden oma sääennuste tälle sivustolle tai mä alan oikeasti uskomaan valtamedian sääennusteisiin.
Marco hei, nyt sääennusteita kehiin tyyliin… ”pakkanen väistyy ja huomenna on aurinkoinen ja lämmin keli koko Suomessa”!
Joo-o. Hyvä kirjoitus noin niinkuin optimaalisessa maailmassa. Mutta todellisuus on hieman eri. En muuten ole vasikka enkä riidankylväjä vaikka näin sanonkin. Olen realisti ja ehkäpä vielä inhorealisti.
Jos mietitään suomalaista luonteenlaatua niin se poikkeaa paljon espanjalaisesta, italaialaisesta ja ranskalaisesta. Suomalaiset eivät ole luonnostaan radikaaleja. Se on faktaa. Nuoret ovat ja se on fysiologinen fakta, mutta keski-ikäiset ovat jo hioutuneet elämään omaa elämäänsä.
Sitten toinen asia… Aina kun pyydetään rahaa jonkun toiminnan kuluihin (joko jäsenmaksuilla tai lahjoituksilla), niin sellaiset ryhmät kannattaa jättää saman tien. Jos kerran on aatteellinen ja kauaskantoinen työssään, ei siihen tarvita rahaa. Jäsenmaksu, pienetkin, ovat kätevä tapa kerätä ihmisten tiedot ylös. Jonka jälkeen ne ovat edelleen toimitettavissa.
On siis todella vaikeaa löytää ryhmää joka oikeasti toimisi aatteelliselta pohjalta. Ja siinä on se juju.
Mitähän mä tähänkin sanoisin… Toimii hyvin paperilla mutta ei sitten alkuunkaan todellisuudessa.
Tätä samaa hokemaa on toistettu niin monella foorumilla että olisi aika keksiä jo jotain uutta.