Laiton Lehti?

 

Lukija kirjoittaa:

 

Tohtori Edward Dutton käy läpi miten ja miksi naiset ovat nousseet johtamaan yliopistoja ja miksi he ovat yleistyneet työelämässä.

 

Duttonin mukaan naiset ovat keskimäärin miehiä jopa hieman tyhmempiä, mutta naisten älykkyys on paljon keskinvertaisempaa, joten heidän voi olettaa pääsevän työelämään miehiä yleisemmin. Miehissä nimittäin kykyjen hajaantuminen on suurempaa. Miehissähän on sekä neroja että idiootteja enemmän. Miehissä on siten myös paljon erittäin tehokkaita työntekijöitä, mutta myös paljon tyhmää rupusakkia.

 

Dutton käy myös läpi miten miehet ja naiset käsittävät vallan ja voiman. Miesten valta on todellista valtaa eli rahaa ja kontrollia, kun taas keskimäärin naiset käsittävät vallan enemmänkin sosiaalisina suhteina, sosiaalisena valtana ja paineena. Naiset elävät eräänlaisessa fantasiamaailmassa, jossa valta ei perustu niinkään todelliselle vallalle, vaan mielipiteille.

 

Tämä näkyy myös siinä, kun nainen riitelee miehen kanssa. Mies yleensä aina vetoaa johonkin todellisiin tapahtumiin ja etukäteen sovittuihin sääntöihin ja sopimuksiin. Naiselle ne eivät ole kuitenkaan olennaisia, vaan se miltä on tuntunut. Ensinnäkin naiset eivät näe, että todellisuutta olisi edes objektiivisesti olemassa, vaan kyse on kontekstuaalisesta ja subjektiivisesta todellisuuden kokemuksesta.

 

Nainen on pohjimmiltaan filosofinen relativisti ja postmodernisti. Tämän vuoksi nainen ei myöskään näe sääntöjä ja sopimuksia objektiivisina etukäteissitoumuksina, vaan jatkuvasti muuttuvina nyrkkisääntöinä, joita voi jälkikäteen yksipuolisesti muuttaa, kunhan halu ja hätä on tarpeeksi suuri. Naisen mielestä kaikki on aina neuvottelukysymys, joten nainen helposti näkee miehen diktatoorisena pilkunnussijana, joka vain tunteettomasti jankkaa jostain muinaisista tapahtumista, säännöistä ja sopimuksista. Naisella on tärkeää se miltä molemmista tuntuu tässä ja nyt. Olennaista on varsinkin se miltä naisesta nyt tuntuu sekä se pitääkö mies hänestä vai ei.

 

Dutton antaa esimerkin naisten vallasta, kuten siitä, että naisten valta on sitä miten ihmiset ajattelevat toisistaan ja hänestä itsestään. Esimerkiksi pääseekö joku jonkun ihmisen syntymäpäiväjuhliin.

 

Duttonin mukaan naisten vallan yleistyminen ja hyväksyminen on alkanut johtamaan siihen, että välitämme miesten vallasta eli oikeista asioista yhä vähemmän ja olemme alkaneet elää yhä enemmän naisten suhteellisessa fantasiamaailmassa, jolla ei ole niinkään kosketusta todellisuuden kanssa. Naisten maailmassa ei ole niin väliä, vaikka matut raiskaisivat paljon naisia, kunhan olisimme yksimielisiä siitä kuinka ihania ovat matut. Tärkeintä ei ole todellisuus, vaan mielipiteemme todellisuudesta.

 

Dutton on tietysti oikeassa, koska esim. primitiivisessä heimoyhteisössä nainen pystyi pärjäämään vain muiden tuella varsinkin raskaana olleessaan. Naisille on aina ollut elintärkeää pitävätkö muut hänestä. Lisäksi naiset ovat aina voineet keskittyä vain sosiaalisiin suhteisiin, koska todellinen taistelu objektiivista todellisuutta eli luonnonelementtejä, villieläimiä ja muita heimoja vastaan on ollut miesten asia.

 

Tämä naisten keskimääräinen taipumus keskittyä vain sosiaalisiin suhteisiin on kuitenkin nyt tuhoamassa yhteiskuntaa, koska vaistonvaraisesti he eivät välitä heimon ja sen reviirin objektiivisesta puolustamisesta ja ylläpitämisestä. Duttonin mukaan kulttuurin naisistuminen on myös naisistanut miehiä. Tämä yleinen naisistuminen on antanut myös medialle paljon enemmän valtaa. Naisten vaikutuksesta media pystyy paljon helpommin aivopesemään ja jopa tuhoamaan yhteiskunnan.