Laiton Lehti?

Alla olevassa videossa akateemikko juutalainen luennoi kuinka vuonna 711 alkanut muslimien maailmanvalloitus oli sekä muslimien että juutalaisten ”kultaista aikaa”.

Monet juutalaiset tukivat usein muslimeita valloittamaan myös Eurooppaa, koska odottivat hyötyvänsä tästä. Näin kävikin. Luennoitsija usein kertoo muilla videoillaan kuinka Espanjan päätyminen muslimeille oli juutalaisten kulta-aikaa. Hän suosittelee aiheesta kolmen kirjan kirjaa The Jews of Moslem Spain.

Hän kertoo kuinka juutalaisten asema oli muslimien valta-aikana ”paljon, paljon parempi” kuin kristinuskon vallan aikaan, vaikka juutalaiset ja muslimit eivät varsinaisesti rakastaneetkaan toisiaan. Hänen mukaansa tämä mahdollisti juutalaisen kulttuurin kukoistuksen, varsinkin muslimien vallatessa Espanjan.

Hän kertoo kuinka juutalaisuus ja Islam ovat rakenteellisesti paljon lähempänä toisiaan kuin kristinusko. Sekä juutalainen että muslimiusko korostavat ortopraksisuutta, kun taas kristinusko on korostetusti ortodoksinen. Juutalaisuus ja muslimiusko ovat molemmat hyvin käyttäytymispainotteisia, koska molemmilla on käytössäännöt jokapäiväiseen elämään. Miten joku käyttäytyy, pukeutuu, syö ja käy kauppaa jne. Muslimi ja juutalaislakien välillä onkin melko vähän eroja.

Hän puhuu myös siitä miten kristinusko ei pohjaudu tiettyihin hyvin tarkkoihin rituaaleihin ja ohjeisiin miten jokainen asia on pakko tehdä joka paikassa, vaan kristinusko perustuu hyvin voimakkaasti hyveiden ja moraalin korostamiseen ja itsensä parhaaksi tulemiseen. Kristinuskossa ei usein kerrota täysin tarkkaan minkälaisen kristityn pitää olla, miten hänen pitää pukeutua ja käyttäytyä, minkälaista ruokaa hänen pitää syödä ja miten se pitää valmistaa, montako kertaa hänen pitää rukoilla jne. Kristinusko perustuu siihen, että kristitty alistuu vapaaehtoisesti Jumalalle ja päästää uskon sisälle, sekä käytännössä säteilee hyvin voimakkaasti kristinuskon moraalia ja oppeja.

Samalla kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa mikä on tarpeeksi voimakasta kristinuskoa. Tohtori Edward Duttonin mukaan tämä on johtanut kristittyjen lumivyöryn omaiseen äärimmäisen voimakkaaseen moraali ja hyvesignalointiin.

Hartaita juutalaisia mahdollisesti kiukuttaa valkoisten invidualismi, jossa kaikki voivat olla hieman erilaisia, toisin kuin juutalaiset ja muslimit joutuvat noudattamaan erittäin tiukkoja sääntöjä. Teeskentelevä äärijuutalainen ei välttämättä pysty äärimmäiseen kristinuskon kaltaiseen hyvesignalointiin, eikä hän siis koskaan tiedä milloin hän teeskentelee tarpeeksi, koska joku kristitty tuo aina kristinuskoa voimakkaammin esille.

Koska kristinusko ei anna tarkkoja ohjeita ja käskyjä joka elämän asiaan, kristitty voi alkaa hyvesignaloimaan erittäin voimakkaasti. Tämä saattaa synnyttää moraalisen liikkeen, koska joku toinen on aina rohkeampi, rakastavampi, uskollisempia, rehellisempi ja enemmän lapsia tekevä kristitty. Lopulta kristityt muuttuvat fanaattisiksi kristinuskon levittäjiksi ja puolustajiksi kun kristinuskon liekki lähtee kunnolla leviämään ja syttymään. Tämä selittää alkukristinuskon nopean leviämisen, mutta myös nykyisen suvakkien hyvesignaloinnin leviämisen. Suvakismi onkin sekulaarista uskontoa, joka perustuu valkoisten geneettiseen taipumukseen hyvesignaloida. Suvakismia ei käytännössä siis voi pysäyttää muulla kuin uskonnollisella hyvesignaloinnilla, kuten tohtori Dutton on todennut.