Laiton Lehti julkaisi pari päivää sitten jutun Laura Huhtasaaresta. Jutussa spekuloitiin, että persujen takapiru Matti Putkonen olisi yhdessä Riikka Purran kanssa käskenyt Lauraa lopettamaan Fixit-projektin 2016 lopulla.
Laura Huhtasaari is back!? Jatkaa Fixit-kampanjaa? Purra raivoissaan!
Jutussa myös spekuloitiin sillä onko Putkonen CIA:n agentti, joka on tekemässä persuista hallituskelpoisia viedäkseen Suomen Natoon. Niinpä hänellä on valtavat tukijoukot aina tiedustelupalveluista valta- ja vaihtoehtomediaan.
Putkosen valta on käsittämättömän suuri. Edes vaihtoehtomediat eivät uskalla häntä kritisoida. Ei ihme, että monet ovat epäilleet Putkosta jopa CIA:n agentiksi.
Moni asia näyttäisi viittaavan CIA-yhteyksiin.
Persujen ”työmies/vapaaherra” Matti Putkosella CIA-yhteyksiä?
No, onko Putkonen sitten CIA:n agentti?
Vaikea sanoa varmasti, mutta hyvin todennäköisesti hänellä on ainakin ollut paljon yhteyksiä läntisiin tiedustelupalveluihin! Ei tarvitse muuta kuin laittaa pöytään muutama historiallinen fakta.
Ensimmäinen ja tärkein fakta on vasemmiston sata vuotta jatkunut sisällissota. Oikeisto- ja vasemmistososialistit jakaantuivat jo sata vuotta sitten Suomen sisällissodan aikana, kun tannerilaiset oikeistososialistit eivät suostuneet tarttumaan aseisiin. Niinpä vasemmistososialistit tietysti alkoivat vihaamaan tannerilaisia oikeistososialisteja pettureina. Demarit/SDP ja kommunistit alkoivat vihaamaan toisiaan enemmän kuin porvareita. Tannerin nimi oli kommunisteille kirosana.
1940-luvulla tämä oikeisto- ja vasemmistososialistien vihanpito hajotti SDP:n uudestaan, kun tannerilaiset hyväksyivät jopa jatkosodan. Niinpä osa vasemmistodemareista perusti SKDL-puolueen (nykyinen Vasemmistoliitto), joka teki tiivistä yhteistyötä kommunistien kanssa. Tämä SDP:n ja SKDL:n välinen taistelu ei tapahtunut vain ääniuurnilla, vaan myös ammattiliitoissa.
Taistelu demarien ja kommunistien välillä oli todella tasaväkistä ja hurjaa edeten usein myös käsirysyksi. Ei siis ihme, että molemmat ottivat mielellään vastaan kaiken avun eli kommunistit tietysti Neuvostoliitosta/KGB:ltä ja demarit Amerikasta eli myös CIA:lta.
Tähän kovaan vasemmiston sisällissotaan sitten 1960-luvulla putkahti nuori Matti Putkonen.
Putkosen perhetausta mysteeri
Putkonen ei ole kirjoittanut elämänkertaa eikä varmasti tule koskaan kirjoittamaankaan, koska siinä olisi liikaa paljastavia yksityiskohtia. Niinpä Putkosen perhetausta on mysteeri. Tiedämme vain, että Putkonen syntyi 1950 ja kasvoi Mäntässä, jota dominoi Serlachiuksen Mäntän paperitehdas.
Itse asiassa koko Mänttä on pitkälle rakentunut kyseisen paperitehtaan ympärille. Serlachiukset hankkivat tehtaaseensa sähkön rakennuttamalla Kuhankosken voimalaitoksen. He myös johtivat Mäntän Säästöpankkia ja jopa rakensivat Mäntän kirkon.
Tietysti Serlachiuksilla oli Mäntässä myös oma linnansa.
Tuskin mikään Suomen kaupunki on ollut niin totaalisesti yhden suvun hallussa kuin Mänttä.
Töihin Mäntän paperitehtaalle
Omien sanojensa mukaan Putkosella oli koulussa huono kielipää ja niin sen aikainen lukio ei tullut kuuloonkaan. Niinpä Putkonen lähti keskikoulun jälkeen suoraan hanttihommiin rakennuksille.
Nähtävästi heti armeijan jälkeen 1968 Putkonen liittyi SDP:n jäseneksi. Pian tämän jälkeen hän pääsi Mäntän tehtaalle töihin asentajaksi, vaikka hänellä ei ollut mitään koulutusta. Vielä oudompaa oli, että vain noin vuoden kuluttua 1970 nuori ja kokematon Putkonen valittiin Mäntän tehtaan asentamo-osaston luottamusmieheksi. Tämän jälkeen Putkonen pääsi 1972 ensi yrittämällä Mäntän kunnanvaltuustoon.
Melkoinen urakehitys noin nuorelle miehelle. Ihan kuin hänellä olisi ollut suojelusenkeli. Tai isäntä. Putkonen nimittäin tuli tunnetuksi kovana antikommunistina, joka käytti kaikki mahdolliset temput pitääkseen kommunistit kurissa ja tehtaan ammattiyhdistysväen demarien hallussa. Luonnollisesti Serlachiukset eli patruuna R. Erik Serlachius ja tämän poika Gustaf ”Kustu” Serlachius olivat mielissään tällaisesta oman kylän pojasta.
Serlachiusten tiedusteluimperiumi
Oikeisto- ja vasemmistososialistien välinen sota oli kiivaimmillaan 1960- ja 70-luvuilla, kun uusi kommunistimyönteinen nuorisoradikalismi uhkasi vallata myös demarit. Ei siis ihme, että oikeistososialistit eli SDP:n oikea laita oli paniikissa ja valmis ottamaan apua ja rahaa ruotsinkieliseltä suurpääomalta. Avainhenkilönä tässä avustusoperaatiossa oli Putkosen pomo eli Serlachiusten suku.
Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) on suomalainen elinkeinoelämän perustama ja rahoittama säätiö, joka tuki salaista kommunismin vastaista työtä kylmän sodan aikana.
SYT:n perustivat antikommunistiset asevelihenkiset porvarispiirit 8. toukokuuta 1952. Sitä perustamassa olivat vuorineuvos Ralph Erik Serlachius …
SYT:n tärkein toimintamuoto oli suomalaisten kommunistien toimia koskevien raporttien ja kommunistien nimiä sisältäneiden mustien listojen laatiminen työnantajille ja luotetuille yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lisäksi se tuki SKDL:ää vastaan suunnattuja äänestysaktiivisuuskampanjoita vaalien yhteydessä.
Säätiö teki myös tietojenhankinnassa molemminpuolista yhteistyötä Suojelupoliisin ja armeijan tiedustelun kanssa. SYT:n on sanottu olleen tietojen hankkimisessa tiedottajien avulla jopa tehokkaampi kuin suojelupoliisi itse.[6] Sen toimistokin oli Helsingin Ratakadulla vastapäätä suojelupoliisin päämajaa.
Säätiö oli 1970-luvulle saakka myös yksityistä tiedustelua harjoittaneen Puskalan toimiston tärkein rahoittaja ja pääasiallinen linkki sen ja suojelupoliisin välillä.[7]
Suojelupoliisi luovutti SYT:lle tietoja kansalaisista ja oli kiinnostunut yhteistyöstä vielä 1980-luvun lopullakin. Säätiön epäiltiin saaneen taloudellista tukea läntisiltä tiedustelupalveluilta, mutta tästä tutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Rahoitus tuli lähinnä kotimaisilta talouselämän vaikuttajilta.[6] Säätiön hallitukseen kuulu heidän lisäkseen myös porvaripuolueiden johtajia.[3](Wikipedia)
Paljon on puhuttu siitä oliko SYT täysin CIA:n rahoittama frontti, mutta tuskinpa. Kyllä Serlachiuksilla ja muilla patruunoilla oli omastakin takaa rahaa ja motivaatiota sabotoida kommunisteja. Sen sijaan on varmaa, että SYT ja CIA omasivat läheiset suhteet vaihtaen tietoja aktiivisesti.
Vielä läheisemmät suhteet CIA:n kanssa omasi SYT:lle töitä tehnyt Puskalan toimisto.
Veikko Nikolai Puskala (9. maaliskuuta 1911 Kalajoki – 6. lokakuuta 1989 Kokkola) oli suomalainen antikommunistinen tiedustelija ja toimitusjohtaja, joka toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen järjestösihteerinä 1946–1955.[1] Hän loi puolueelle tiedusteluorganisaation kommunistien toiminnan vakoiluun.[2] Tämä niin sanottu Puskalan toimisto eli Puskalan putiikki alkoi sittemmin elää omaa elämäänsä.
1950-luvun lopulta 1970-luvulle Puskala oli alan itsenäinen yrittäjä, ja hän keräsi ja toimitti tietoa Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toiminnasta monelle eri taholle. Yhdysvallat tuki Puskalan toimintaa ainakin 1950-luvulla.[3] Tiedustelutoiminnassa hän käytti salanimeä Bror Eriksson.[4] (Wikipedia)
Myös Kekkonen oli kiinnostunut Puskalan toimiston raporteista. Näin Kekkonen pelasi ovelaa peliään, jossa tasapainoitteli oikeiston ja kommunistien välissä usuttaen niitä toisiensa kimppuun. Putkosen pomo R. Erik Serlachius oli tässä strategiassa tärkeässä roolissa, koska SYT:n ja Puskalan toimistoa rahoittamalla ja pitkälle pyörittämällä hän järjesti Kekkoselle arkaluontoista tietoa kommunisteista.
Kuka uskoo, ettei Putkonen tehnyt töitä SYT:lle ja Puskalan toimistolle ja sitä kautta myös CIA:lle? Kuka uskoo, ettei Putkonen ollut jo nuorena miehenä Serlachiuksien palkkasoturi sodassa kommunisteja vastaan?
Varsinkin, kun tässä vaiheessa palkkasoturina toimiminen tuntui ihan järkevältä. Kukapa ei haluaisi taistella ruotsinkielisen pääoman rinnalla pahuuden valtakunnan eli Neuvostoliiton kätyreitä vastaan? Siis vaikka likaisillakin otteilla. Ja vaikka CIA:n tuella.
Jatkuu osassa 2:
Persujen takapiru Matti Putkonen RKP:n ja Serlachiuksien palkkasoturi? Osa 2.
Jep jep.. CIA kaikessa voipaisuudessaan varmasti palkkaisi noinkin pätevän kätyrin kuin Putkonen. Ei varmasti parempaa ehdokasta tästä maasta löytyisikään ja seurakuntahan uskoo.