Laiton Lehti julkaisi pari päivää sitten jutun Laura Huhtasaaresta. Jutussa spekuloitiin, että persujen takapiru Matti Putkonen olisi yhdessä Riikka Purran kanssa käskenyt Lauraa lopettamaan Fixit-projektin 2016 lopulla.
Laura Huhtasaari is back!? Jatkaa Fixit-kampanjaa? Purra raivoissaan!
Jutussa myös spekuloitiin sillä onko Putkonen CIA:n agentti, joka on mädättämällä tekemässä persuista hallituskelpoisia viedäkseen Suomen Natoon vuonna 2025. Tätä erittäin relevanttia kysymystä ei yksikään media tai edes yksikään kansallismielinen näytä tehneen. Edes Natoa muka kovasti vastustavat tahot, kuten Uusi MV-lehti ja Johan Bäckman eivät uskalla puhua mädättävästä ja natottavasta Putkosesta.
Miksei kukaan uskalla kritisoida persujen takapirua Matti Putkosta? Ei edes Johan Bäckman!
Laittoman Lehden hälytyskellot alkoivat soimaan. Ja lujaa. Niinpä Laiton Lehti on nyt yrittänyt löytää vastausta tutkimalla tarkemmin Putkosen elämää.
Persujen takapiru Matti Putkonen RKP:n ja Serlachiuksien palkkasoturi? Osa 1.
Juttusarjan ensimmäisessä osassa ihmeteltiin nuoren juuri armeijasta päässeen Putkosen parissa vuodessa tapahtunutta rakettimaista urakehitystä kouluttamattomasta hanttityöntekijästä Serlachiuksen Mäntän tehtaan asentajaosaston luottamusmieheksi ja kaupunginvaltuutetuksi. Tästä heräsi seuraava kysymys:
Melkoinen urakehitys noin nuorelle miehelle. Ihan kuin hänellä olisi ollut suojelusenkeli. Tai isäntä. Putkonen nimittäin tuli tunnetuksi kovana antikommunistina, joka käytti kaikki mahdolliset temput pitääkseen kommunistit kurissa ja tehtaan ammattiyhdistysväen demarien hallussa. Luonnollisesti Serlachiukset eli patruuna R. Erik Serlachius ja tämän poika Gustaf ”Kustu” Serlachius olivat mielissään tällaisesta oman kylän pojasta.
Putkonen on tietysti alusta asti pelännyt, että häntä pidetään Serlachiuksen miehenä. Jäljet on häivytettävä tai muuten hänestä ei olisi isännilleen hyötyä. Niinpä Putkonen yhä vieläkin korostaa olleensa nuorena kova lakkoilija. Vielä muutama vuosi sitten Apu-lehden haastattelussa Putkonen yritti luoda tätä narratiivia eli tarinaa.
Armeijan jälkeen Putkonen päätyi asentajaksi Mäntän suurtyönantajan Serlachiuksen tehtaalle. Eräällä kahvitauolla asentamo-osaston työkavereilla oli 20-vuotiaalle Matille tiedotusluontoista asiaa: porukan päätöksellä hänet oli valittu seuraavaksi luottamusmieheksi.
”Kauheeta rimpuiluahan se oli. Pysäyttelin tehtaan monta kertaa semmoisista asioista, joista nykyisin ajattelen, että voi hyvänen aika. Etelärannassa mua nimitettiin kuulemma Mäntän Karl Marxiksi, kun mulla oli tuuhea parta ja kihara tukka.”
Hetkinen! Juuri tehtaalle töihin tullut erittäin nuori 20-vuotias Putkonen valittiin siis lähes saman tien luottamusmieheksi. Eikö tämä ole outoa? Vähintäänkin vaatisi jonkun selityksen. Kannattaa nimittäin muistaa, ettei 60- ja 70-luvun vaihteessa nuoruus todellakaan ollut plussaa. Ei varsinkaan tehtaan ammattiliitossa, jossa oli hyvin selvä ja raaka nokkimisjärjestys.
Erikoista on myös, että Putkonen maalaa itsestään radikaalia sosialistia. Hän vertaa nuorta itseään jopa Karl Marxiin. Hän väittää suuren ja mahtavan Etelärannan työnantajaliitonkin pelänneen suurta paperitehdasta muka jatkuvasti pysäyttelevää Putkosta.
Putkosella on selvästi tarve liioitella sen aikaista vasemmistolaisuuttaan ja radikaaliuttaan. Miksi?
Selvästikin hän pelkää leimautua Serlachiuksien palkkasoturiksi. Putkonen oli nimittäin kaukana kommunistista. Hän oli demarien jäsen ja kaupunginvaltuutettu, joka tunnettiin nimenomaan kommunisteja vastaan taistelevana antikommunistina. Toki hän varmaan oli mukana lakkoilemassa ja tehdastakin pysäyttelemässä, mutta vain sen verran, ettei menettäisi demareista väkeä kommunistien leiriin. Putkosen tehtävänä oli nimenomaan estää Mäntän tehtaan ammattiliiton luisuminen kommunistien käsiin.
Kuten juttusarjan ensimmäisessä osassa näytettiin, niin osana tätä antikommunistista operaatiota Putkonen todennäköisesti teki koko 70-luvun aktiivisesti töitä Serlachiuksen johtamalle antikommunistiselle tiedustelu- ja sabotaasiorganisaatiolle eli SYT:lle ja Puskalan putiikille. Putkonen oli siis käytännössä CIA:n ja ruotsinkielisen suurpääoman kätyri.
Putkonen tiesi mitä teki. 1970-luvun alussa vasemmistososialistit pitivät nimittäin kovaa meteliä siitä faktasta, että Suomi oli kartellitalous. Tässä diagnoosissaan kommunistit olivat täysin oikeassa, vaikka tarjosivatkin väärää lääkettä eli kommunismia.
Fakta kuitenkin on, että kartellisoituneen teollisuuden todellakin omisti vain parikymmentä sukua. Näiden joukossa tietysti myös Serlachiuksen suku. Tästä kertoo myös kuuluisa laulu 20 perheestä.
Huvittavaa on, että kommunistit eivät anti-nationalisteina tietysti halunneet korostaa sitä tosiasiaa, että nämä suvut olivat käytännössä kaikki ruotsinkielisiä. Eli Suomi oli taloudellisesti edelleen ruotsalaisten siirtomaa. Tämä käy ilmi myös laulun esittämästä nimilistasta, jossa viimeisenä Erkon kanssa komeilee Serlachius.
Kätyrinä ja vakoojana toiminen sopii hyvin Putkosen ovelalle luonteelle. Hän näkee nopeasti ihmisten heikkoudet eikä epäröi käyttää niitä hyväkseen. Tätä on entisestään helpottanut se, että Putkonen on ollut kova käyttämään viinaa, jahtaamaan naisia ja pelaamaan uhkapelejä. Näin hän on pystynyt luomaan laajoja verkostoja päästen selville sekä ihmisten heikkouksista että heidän tiedoistaan.
Itse asiassa Putkonen oli tässä niin taitava, että pian hän jätti Mäntän taakseen ja siirtyi suuremmille apajille Helsinkiin.
Jatkuu osassa 3.
[Lähetä laillista tietoa osoitteeseen [email protected] Tarkoituksena on vähitellen täydentää ja laajentaa tätä aikajanaa myös Putkosen yhteistyökumppaneilla, kuten Lipposella, Niinistöllä ja Baltzarilla, jotta se tulisi mahdollisimman perusteelliseksi valtaeliitin aikajanaksi.]
Monesti puhutaan ruotsalaisten ”vanhasta rahasta”. Tämä on peräisin juuri suomalaisten riistämisestä ja näistä kartelleista, jotka kaikki tekivät helppoa rahaa ruotsalaisille suomalaisten kustannuksella.
Honkajuuri ja Kivekäs tossa listassa ovat ainakin selkeitä suomalaisen pääoman sukuja ja ilmeisesti myös Virkkunen.
Onks tää vanha käppänä ( Mehukatti. Matti) joku pääjehu? Heh…kertoo politiikasta aika paljon. Kyvyttömille lampaille voi tommosen papparaisen vielä kärrätä hoivakodista mentoriksi. Vielä kerran….h u v i t t a v a a .
Hän on jo KOLME kertaa mennyt eläkkeelle, mutta edelleen vaan johtaa persuja.
Näinhän siinä on käynyt, Mauno Koivisto oli samanlainen CIAn lakonmurtaja Turun satamassa 40- ja 50 -luvuilla, tai ainakin näin olen ymmärtänyt. He olivat oikeassa taistellessaan Neuvostoliiton kaappausaikeita vastaan, mutta kuten on huomattu, ehkeivät ymmärtäneet tai välittäneet ymmärtää että suo siellä, vetelä täällä.
Nimittäin ei ole ymmärretty vieläkään että Neuvostoliiton alkuaikojen johtajat olivat vapaamuurareita ja ulkomailta johdettuja ja rahoitettuja. Mm. NLn tehtaat 20- ja 30-luvulla olivat kopioita USAssa olevista. Jüri Lina on kirjoittanut tästä paljon. Tämä vaikutus ehkä hiukan muuttui tai väheni toisen maailmansodan ja Stalinin jälkeen.
Länsi taas on täysin tässä vaikutuspiirissä, ja nykyään voi nähdä miten suunnitelma yhdestä maailmanhallituksesta näyttää aina hiukan vähemmän hullulta.
Tässä on yksi yhteinen tekijät salaseurat, vapaamuurarit, odd fellowsit (Palloliitto-huuhkaja Niinistö kuulemma) joihin kuuluu suurin osa eduskunnasta ja myös nykyään pöpöä vastustavista epävirallisista oppositiojohtajista. Sanoihan jo Lenin: kontrolloi itse oppositiota ja Stalin laski itse äänetkin.
Ruotsin, osana isompaa kokonaisuutta, vaikutusvalta Suomeen on tosiasia, jos on silmät katsoa hallitustamme.
Loistava analyysi! Länsi rahoitti Neuvostoliittoa muuten myös II maailmansodan jälkeen. Tästä on kirjoittanut monta kirjaa Antony Sutton.