Laiton Lehti?

6 thoughts on “Maailmanlaajuinen protesti Australian puolesta 4.12. klo 13 eduskunnan edessä”

1. Bill, Katherine ja Carol laskivat välineitämme alas pitkään, pimeään tunneliin, minun pysyessä pajassa keräämässä heille tavaroita, joiden ajattelin olevan tärkeitä saada pelastettua. Kuumeisten ja uuvuttavien kolmen vartin aikana he keräsivät pienen vuoren aseita ja viestintävälineitä sadevesiojaan tunnelin toisessa päässä.

   Vaikka he kolme tekivät suuren osan kantamisesta, ainakaan he eivät olleet vaarassa tulla ammutuiksi. Minun korvieni ympärillä taas luodit vihelsivät koko ajan ja ainakin kymmenen kertaa sain päälleni kimmokkeiden irrottamaa rappausta. En vieläkään ymmärrä kuinka onnistuin pysymään hengissä. Onnistuin jopa ampumaan muutaman laukauksen takaisin oven läpi hyökkääjiämme kohti aina noin viiden minuutin välein, ihan väin pitääkseni heidän päänsä matalana.

   Viimein olimme saaneet ulos kaikki pienet aseemme ja ammuksemme, noin puolet räjähdysaineistamme ja raskaista aseistamme ja kaikki valmiit viestintäyksiköt. Billin työkalut pelastuivat, koska hänellä oli siisti tapa pitää ne kaikki yhdessä työkalupakissa, mutta hylkäsimme suurimman osan testauslaitteistamme, koska ne olivat levällään ympäri pajaa.

   Olimme hetken suojassa rasvamontussa ja päätimme, että Bill ja tytöt varastaisivat ajoneuvon ja lastaisivat tavaramme siihen sillä aikaa, kun minä pysyisin pajassa ja valmistelisin tuhoamispanoksen, joka peittäisi sisäänkäynnin pakotunneliimme. Antaisin heille puolisen tuntia, sitten sytyttäisin langan ja pakenisin itse.

   Katherine erkani meistä ja juoksi nopeasti takaisin yläkertaan, jossa hän sieppasi mukaansa joitakin henkilökohtaisia tavoitamme – mukaan lukien päiväkirjani – ja sitten autoin hänet takaisin tunneliin muiden perään viimeisen kerran.

   Alakerran ovet ja laudat ikkunoissa olivatkin joka tapauksessa jo ammuttu seulaksi siihen mennessä ja niin paljon valoa tuli sisään pajaan valonheittimistä, että kaikesta liikkumisesta oli tulossa äärimmäisen vaarallista. Hermostuneella kiireellä kokosin 20-paunaisen panoksen tritonaalista rasvamonttuumme, aivan tunnelin sisäänkäynnin yläpuolelle ja laitoin sytytyksen valmiiksi.

   Sitten ryömin pitkin lattiaa, suunnaten seinää kohti, jonne oli kasattu noin 100 paunaa tritonaalia pieniin astioihin. Aioin vetää langan tuosta kasasta panokseen rasvamontussa niin, että koko paja lentäisi taivaan tuuliin yhdessä räjähdyksessä, peittäen kaiken raunioihin. Kytiltä menisi pari päivää siirtää tarpeeksi rojua huomatakseen, että onnistuimme pakenemaan.

   Mutta en koskaan päässyt seinälle asti. Jotenkin – en vieläkään ymmärrä täysin mitä tapahtui – panos rasvamontussa räjähti ennenaikaisesti. Ehkä jostain kimmonnut luoti osui sytytyspanokseen. Tai ehkä paikkaan lentäneistä kyynelkaasukranaateista lentäneet kipinät sytyttivät räjäytyspanoksen. Joka tapauksessa paineaalto löi minulta tajun kankaalle – ja oli hyvin lähellä, ettei se tappanut minua. Palasin tajuihini leikkauspöydällä sairaalan ensiapuhuoneessa.

   Seuraavat muutama päivä olivat epätavallisen tuskallisia. Koko muisto niistä saa minut kavahtamaan. Minut vietiin suoraan ensiapuhuoneesta kuulusteluselliin FBI:n rakennuksen alimpaan kellarikerrokseen, joka oli edelleen vasta osittain siivottu rojusta seitsemän viikkoa aiemmin tapahtuneen pommi-iskumme jäljiltä.

   Vaikka olinkin vielä melko pihalla ja äärimmäisissä tuskissa vammoistani, minua käsiteltiin hyvin kovakouraisesti. Ranteeni laitettiin käsirautoihin tiukasti selkäni taakse ja minua potkittiin ja lyötiin aina kun kompastelin tai en totellut käskyä riittävän nopeasti. Pakotettuna seisomaan keskellä selliä kuuden FBI:n agentin huutaessa kysymyksiä minulle joka puolelta, en olisi voinut juuri muuta tehdä kuin mumista epäselvästi, vaikka olisinkin ollut yhteistyöhaluinen.

   Tuskistani huolimatta tunsin mielessäni ilon häivähdyksen, kun tajusin kuulustelijani kysymyksistä, että muut olivat päässet karkuun ehjin nahoin.

   Jatkuu…

   Vastaa

2. Teidät tätäkin sivustoa kyttäävät satanistit ja maanpetturit tullaan kaikki puhdistamaan yhteiskunnasta kun Suomen valkoinen kansa on jälleen vapaa, tietysti laillisesti.

   Vastaa

   1. : )

      Vastaa

   2. Ehdotan suljettuja eheytyskeskuksia ja työleirejä suvakeille!

      Vastaa

3. Pfizerin tuholaiskeskus sijaitsee Munkkiniemessä, Helsingissä osoitteessa Tietokuja 4, aivan lähellä Hesburgeria Huopalahdentiellä.

   Vastaa

4. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/12/07/meita-ette-rokota-kasikirjoitus

   Vastaa