Marco de Wit 16 tammikuun, 2022
Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

 

Kyllä. Kansikuvassa oleva lehti on tosissaan.

 

Kuulemma hyvän kunnon (fitness) tulevaisuus on tasa-arvoisempi eikä enää luo ahdistavia kuntonormia, jotka tuhoavat ihmisten omakuvaa ja mielenterveyttä.

 

 

Tai mitä jos asia onkin toisin päin: Mielisairaat haluavat kumota luonnon lainalaisuudet.

 

Tällainen mielisairaus on yleistä feministien joukossa. He oikeasti kuvittelevat, että todellisuus on määritelmäkysymys. Määritellään lihavat terveiksi ja kaikki ovat onnellisia.

 

 

Toisaalta olisipa vain kyse mielisairaudesta, mutta kun ei. Kyse on evoluutiopsykologiasta. Naiset ovat nimittäin geneettisesti menestyneet, jos ovat pystyneet muuttamaan sosiaalista todellisuutta. Tämä on ollut mahdollista, koska miehet ovat pitäneet huolta fyysisestä todellisuudesta eli rakentamisesta ja reviirin puolustamisesta.

 

Myös ruuan hankkiminen on ollut miehillä ja naisilla erilaista. Miehet ovat olleet metsästäjiä, joka on todella vaikeaa ja edellyttää monimutkaista suunnittelua ja huippuun hiottuja kykyjä. Naiset ovat puolestaan aina olleet keräilijöitä, joka ei ole kovin vaikeaa.

 

Keräilyssä on myös se huono puoli, että helposti tulee vaikutelma luontoäidin lahjoista. Luontoäiti ikäänkuin automaattisesti luo ruokaa heimolle. Ja jos ruuasta on pulaa, niin ratkaisuna ei ole niinkään lisätä luonnon antimia kuin rukoilla lisää ruokaa ja rajoittaa heimon kokoa. Keräily on siten paljon kommunistisempi tuotantotapa kuin metsästys, jossa kyse on jonkun luontokappaleen ja varsinkin reviirin yksityistämisestä.

 

 

Feminismi on siis paluuta kommunistiseen keräilytalouteen, jossa varsinkin naisilla todellisuus on määritelmäkysymys. Naisen onni riippui siitä kuinka paljon hän saa kavereita ja hyviä parittelukumppaneita. Sosiaaliset taidot ratkaisevat sen saako nainen paljon lapsia vai ei. Näin sosiaalisesti taitavien naisten geenit levisivät populaation vallitseviksi naisgeeneiksi.

 

Miehellä sosiaaliset taidot olivat myös tärkeitä, mutta paljon vähemmän. Ratkaisevaa oli, että mies oli hyvä rakentamaan, metsästämään ja suojelemaan reviiriä pedoilta ja vihollisilta. Mies oli siten paljon enemmän kosketuksissa fyysisen todellisuuden kanssa.

 

Ei siis ihme, että nimenomaan feministit puhuvat äiti maasta ja haikailevat kommunistisesta yhteiskunnasta, jossa jokaiselta otetaan kykyjen mukaan ja jokaiselle annetaan tarpeen mukaan. Ei siis vain ruokaa, vaan myös kunnioitusta ja arvostusta. Kommunisti nimenomaan katsoo, että lihava laiska kuntoilija ansaitsee yhtä paljon ja jopa enemmän kunnioitusta kuin ahkera kuntoilija.

 

Kommunisteillehan olennaista ei ole kyvykkyyden taso, vaan tarpeen määrä. Lihavat tarvitsevat arvostusta ja kunnioitusta, jota pitää heille myös antaa. Talouskommunismin rinnalle – ja suorastaan ohi – on noussut psyykkinen kommunismi.

 

 

Lue lisää:

Feministien sota “läskivihaa” vastaan kiihtyy!

 

Jaa artikkeli
Share on VK
VK
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook

8 thoughts on “Feministit: Hyvän kunnon tulevaisuus on lihavampi!

  1. Onko tuo julkaisu tosiaan olemassa. Mikä lie ihannerasvaprosentti? Onko myös dieettiohjeita? Kuinka saat kaloreita mahdollisimman paljon ja lukijoiden kertomuksia mieleenpainuvimmat mässäilyni ja parhaat lihotusvinkit aloittelijoille. No jokainen saa tehdä keholleen mitä vaan, mutta vingutaanko näiden kohdalla kuten koronakirokkeesta kieltäytyville, kuka maksaa sinun sairaanhoidon kulut ja viet itsekkyytesi takia joltakin paremmalta ihmiseltä hoitopaikan jne.

  2. Kuvan ruskeanahkaisella porsaan kaksoisolennolla on sama ruokavalio kuin viherkommunisti fatim Diarralla!

    Toisaalta rankasti ryypännyt ja ehkäpä huumeitakin vetänyt pääministeri Marin on riutunut lähes olemattomiin ja jotain täytyisi tehdä, ettei kokonaan kuihdu pois. Ehkäpä hyvin, hyvin suuren hiilijalanjäljen omaava fatim Diarra voisi leipoa muutaman herkullisen kakun pääministerille?

  3. ”Todellisuus on määritelmäkysymys”

    Tämä on relativismia, jota erityisesti professori ja taloustieteilijä Hans-Hermann Hoppe on arvostellut…

    ”Yhteisö kohtaa aina tasa-arvoisuuden ja kulttuurin relativismin ja siihen liittyvän uhan. Tasa-arvo kaikissa muodoissaan on ristiriidassa yksityisomaisuuden ajatuksen kanssa. Yksityinen omaisuus merkitsee yksinoikeutta, eriarvoisuutta ja eroa.

    Ja kulttuurinen relativismi on ristiriidassa perheiden ja sukupolvien välisten sukulaissuhteiden perustavanlaatuisen – todellakin perustavanlaatuisen – tosiasian kanssa. Perheet ja sukulaissuhteet merkitsevät kulttuurista absolutismia.

    Sosiaali-psykologinen tosiasia on, että sekä tasa-arvoiset että suhteelliset tunteet löytävät jatkuvaa tukea uudempien nuorten sukupolvien keskuudessa… Nuorille ovat ominaisia ​​säännölliset (ja tässä vaiheessa normaalit) nuorten kapinanpurkaukset heille määrättyä kurinalaisuutta vastaan, perhe-elämää ja vanhempien auktoriteettia.

    Kulttuurirelativismi ja monikulttuurisuus tarjoavat ideologisen välineen vapautua näistä rajoituksista. Ja tasa-arvoisuus – joka perustuu infantiiliin näkemykseen, jonka mukaan omaisuutta ”annetaan” (ja siten jaetaan mielivaltaisesti) sen sijaan, että sitä omistetaan ja tuotetaan yksilöllisesti (ja siten jaetaan oikeudenmukaisesti eli henkilökohtaisen tuottavuuden mukaisesti) – tarjoaa älylliset keinot, joilla kapinalliset nuoret voivat vaatia taloudellisia resursseja, jotka ovat välttämättömiä perheiden kurinpidottoman ja vapaan elämän edellyttämiin tarkoituksiin.

    […]

    Niin kauan kuin moraalisen relativismin ja tasa-arvoisuuden uhka rajoittuu pieneen osaan nuorista ja nuorista aikuisista vain lyhyen ajanjakson elämässä (kunnes he asettuvat takaisin perherajoitteiseen aikuisuuteen), saattaa hyvinkin riittää ei mitään. Kulttuurirelativismin ja tasa-arvoisuuden kannattajat edustaisivat vain tilapäistä häpeää tai ärsytystä… Pieni annos pilkkaa ja halveksuntaa voi olla kaikki mitä tarvitaan uhan hillitsemiseen.

    Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen ja jyrkempiä toimenpiteitä saatetaan tarvita, kun moraalisen relativismin ja tasa-arvoisuuden henki on vallannut yhteiskunnan aikuisten jäsenten keskuudessa: äitien, isien, kotitalouksien ja yritysten päämiesten keskuudessa.”

    http://notableandquotable.blogspot.com/2020/06/hans-hermann-hoppe-on-how.html

    Kuulostaa ikävän tutulta, valtion harjoittaman tasa-arvopropagandan lisäksi mainokset pursuavat nykyisin lihavia tummaihoisia naisia jo kauan jatkuneiden kiintiötummaihoisten esiintyminen tv- sarjoissa yms. lisäksi.

  4. Hei laiton lehti nyt loppu se fat shamingi mitä vittuu loukkaannuin kyllä nytten oon 150kg joo vittu nyt äänestän vihreitä meni tu nteiisin öerkele.

Vastaa käyttäjälle Nimetön 2 Peruuta vastaus

Your email address will not be published. Required fields are marked*