Laiton Lehti?

 

Tiivistelmä:

Viisi askelta:

1. Uusia puolueita

2. Vaaliliiton ehdokaskiintiöt

3. Vaaliliiton kampanja

4. Vaaliliiton noste

5. Uskottava puolueettomuus = Putinistit ulos

 

 

Mikä on paras tapa selvittää onko joku myyrä? Yksinkertaista: Osaa vaalimatematiikkaa, mutta silti vastustaa vaaliliittoa. Tämä tietysti tarkoittaa, että vapaus- ja kansallismielinen kenttä on vuosien ajan ollut täynnä myyriä. Suurta vaaliliittoa ei nimittäin ole KOSKAAN saatu aikaan.

 

Onko pienpuolueita liikaa? Ei, JOS suostuvat suureen vaaliliittoon! Miksei VKK suostu?

 

 

1. Uusi puolue

Onneksi Ossi Tiihonen päätti luoda suuren vaaliliiton. Tosin ensin piti luoda uusi puolue.

 

Vapausmielisen jytkyn resepti: Vaaliliitto + sitoutumattomat + RKP + Tiihonen

 

 

Ensimmäinen askel suureen vaaliliittoon on nyt tehty, kun Vapauden Liitto sai yli 5000 kannatusilmoitusta.

 

Vapauden Liitto viralliseksi puolueeksi! Vaaliliitto varmistuu.

 

 

2. Vaaliliiton ehdokaskiintiöt

Seuraava askel on sitten neuvotella KAIKKIEN vähänkään vapaus- ja kansallismielisten puolueiden, ryhmien ja sitoutumattomien kanssa ehdokaskiintiöistä. On siis äärimmäisen tärkeää, että pyritään todelliseen laajaan liittoon, jossa on mukana käytännössä kaikki aktivistit. Minkäänlaista syrjintää ei voi olla, koska se välittömästi synnyttäisi pahaa verta myrkyttäen pian koko vaaliliiton.

 

Mutta miten päättää ehdokaskiintiöiden suuruus? Yksinkertaista: Puolueille 50-75 % ja muille loput. Eli siis erilaisille järjestöille, liikkeille ja yksittäisille sitoutumattomille.

 

On hyvin tärkeää tajuta, etteivät puolueet voi saada yhtä suuria kiintiöitä, vaan niiden suuruuden pitää riippua vanhasta vaalimenestyksestä ja äänipotentiaalista. Suomessa on esimerkiksi pienpuolueita, jotka viime vaaleissa saivat yhteensä vain muutama kymmentä ääntä. Tietysti tällaiselle puolueelle ei voi antaa yhtä suurta ehdokaskiintiötä kuin monelle muulle puolueelle.

 

Lisäksi on tärkeää huomata, että Vapauden Liitolla kannattaa olla suurin kiintiö siitä yksinkertaisesta syystä, että se houkuttelee eniten sekä persuloikkareita että myös ex-persujen ääniä. Parhaassa tapauksessa koronatyrannialla sekä nato-, matu-, EU-, euro-, pride-, femakko- ja viherkiimalla itsensä tuhonneista persuista voi loikata Vapauden Liittoon jopa yli 100 000 äänestäjää.

 

 

Mutta miten päättää ketkä pääsevät ehdokkaiksi? Puolueet tietysti päättävät itse oman kiintiönsä sisällä. Järjestöiltä ja sitoutumattomilta voi kuitenkin vaatia  todisteita äänipotentiaalista ja aktiivisuudesta.

 

a) Äänipotentiaali

Äänipotentiaali on helppo selvittää, jos henkilö on aiemmin ollut vaaliehdokkaana. Täytyy vain tarkistaa hänen äänihaitarinsa eli max. ja min. äänisaaliit.

 

Jos henkilö ei ole koskaan ollut ehdokkaana, niin silloin äänipotentiaalia voi tutkia julkisuuden määrällä. Valtakunnanjulkkiksia kannattaa tietysti ottaa sitoutumattomiksi ehdokkaiksi. Parhaimpia ovat lääkärit, toimittajat, lakimiehet, yms., joilla on jo vuosien aikana kertynyt ihailijajoukko. Laiton Lehti voisi tehdä listan näistä julkkiksista, mutta eiköhän vaaliliitto osaa sen itsekin tehdä ja tajua olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä näihin julkkiksiin.

 

Vähemmän tunnettujen ehdokaskandidaattien potentiaalia voidaan puolestaan arvioida somejulkisuudella. Esimerkiksi FB-, Twitter- ja Youtube-seuraajien määrä kertoo jonkin verran. Tunnetusti somejulkisuus on kuitenkin hyvin ailahtelevaa, joten tietyissä tapauksissa kannattaa vaatia kannatusääniä. Eli ehdokkaaksi ensimmäistä kertaa haluavalta ei-julkkikselta voi pyytää tämän kaverien ja tuttavien tukiallekirjoituksia. Näin voidaan toimia varsinkin silloin, jos meinaa tulla riitaa ehdokaspaikoista. Tällaiset objektiiviset kriteerit estävät syrjinnän ja riidat tehden vaaliliitosta paljon voimakkaamman.

 

b) Aktiivisuuspotentiaali

Äänipotentiaali ei useimmiten riitä, vaan ehdokkaan pitää myös sitoutua aktiiviseen vaalikampanjaan. Fakta nimittäin on, että suomalaiset ovat ehkä maailman laiskimpia kampanjoijia. Ihan totta. Missään muussa maassa niin suuri osa vaaliehdokkaista ei tee kirjaimellisesti yhtään mitään. Kaiken kukkuraksi tämä on vielä sosiaalisesti hyväksyttyä. Vaalien jälkeen monet ehdokkaat sitten jopa kehuskelevat, etteivät tehneet minkäänlaista vaalikampanjaa.

 

Ehdokkaalta pitää siis ehdottomasti kysyä kuinka paljon hän on valmis sijoittamaan aikaa ja rahaa kampanjoitiin. Samalla kannattaa selvittää suostuuko hän auttamaan mielenosoitusten järjestämisessä, vaalimainosten jakamisessa, yms. Tärkeää on kysyä näitä asioita sähköpostilla, jottei henkilö sitten ala kampanjan aikana laiskistumaan ja vetämään sanojaan takaisin.

 

 

3. Vaaliliiton kampanja

Vaaliliitosta ei ole mitään hyötyä, jos äänestäjät eivät tiedä vaaliliiton olemassaolosta ja ymmärrä sen hyödyllisyyttä. Niinpä suurella vaaliliitolla pitää olla hyvä mainoskampanja mielenosoituksineen, katutapahtumineen, mediajulkisuus, jne. Tärkeää on myös hyvä iskevä nimi tyyliin kansanrintama, vapausrintama, tms.

Vaaliliiton kampanjalla on kolme kohderyhmää:

 

a) Aktivistit

Vapaus- ja kansallismielisellä liikkeellä ei ole kuin noin 1000 katu- ja nettiaktivistia. Toisaalta tämä on erittäin suuri luku verrattuna suuriin puolueisiin, joiden toiminta perustuu ammattimaiseen organisaatioon. Esimerkiksi persuilla ja kokoomuksella on täysin olematon vapaaehtoisorganisaatio eikä käytännössä yhtään aitoja aktivisteja. Niinpä niiden toiminta perustuu nimenomaan maksettuihin piiriorganisaation työntekijöihin, jotka hekin ovat usein patalaiskoja. (Persuissa työntekijäksi pääsee nykyään lojaalisuuudella äänestyskoneita hallitsevalle Putkoselle eikä suinkaan kyvykkyydellä ja ahkeruudella.)

 

Jos suuri vaaliliitto pystyy aktivoimaan aktivistinsa vaalikampanjaan, niin siinä olisi valtava voima. Tämänkin takia on hyvin tärkeää, ettei vaaliliiton sisällä ole mitään riitelyä ja närää.

 

 

b) Vapaus- ja kansallismieliset

Vapaus- ja kansallismielisellä liikkeellä ei ole kansalaisten parissa kuin parin prosentin ydinkannatus. Tämä karmea tosiasia nähtiin 2019 vaaleissa. Se näkyy myös siinä, ettei vaihtoehtomediaa oikeasti seuraa kuin 2-3 % suomalaisista. Yli 90% suomalaisista ihan oikeasti luottaa Ylen uutisiin ja valtamediaan. Tämän näkee jo siinä, että lähes kaikki – raavaat miehet mukaanlukien tai siis varsinkin – kulkevat vuodesta toiseen naamavaippa päässään piikittäen vielä itseensä kerta toisensa jälkeen geeniterpiaan kuuluvia testirokotteita.

Toisaalta ei pidä lannistua. Ensinnäkin 2-3 % on sentään jo noin 150 000 äänestäjää. Tosin heistä suurin osa on menettänyt uskonsa demokratiaan eikä yleensä edes äänestä. Jos heidät kuitenkin saa uskomaan vaaliliittoon, niin sitten voivat hyvinkin lähteä äänestysuurnille. Jos puoletkin lähtee uurnille, niin vaaliliitto saa muutaman kansanedustajan.

 

c) Suurpuolueisiin pettyneet

Suomalaisten puolueuskollisuus on maailman huippua. Missään muussa maailman maassa väestö ei yhtä uskollisesti vuosikymmenestä toiseen äänestä samoja puolueita. Aluevaaleissa kuitenkin nähtiin, että jossain menee raja. Koronatyrannia selvästi alkoi muuttamaan ihmisten äänestystottumuksia. Tämä näkyi erityisesti persujen kannatuksen romahtamisesta.

 

Moni persujen EU-myönteisyyteen ja koronatyranniaan pettynyt äänesti mm. VKK:n ehdokkaita. Siis vaikka VKK EI EDES KAMPANJOINUT!! Ajattele, jos suuri vaaliliitto kampanjoisi aktiivisesti, niin olisi todelliset mahdollisuudet jytkyyn.

 

Jos valtapuolueisiin pettyneet saadaan äänestämään vaaliliittoa, niin tuloksena voi hyvin olla massiivinen jytky! Nyt jos koskaan on siihen mahdollisuus.

 

 

4. Vaaliliiton noste

Ikävä tosiasia kuitenkin on, ettei suuri vaaliliitto, täydet listat ja hyvä kampanja silti välttämättä riitä. Tarvitaan kolme EHDOTTOMAN tärkeää lisäasiaa:

 

a) Yhteiskunnallinen kriisi

Ainoa mikä saa suomalaiset luopumaan puolueuskollisuudesta on kriisi. Pitää olla jotain todella käsinkosketeltavaa ongelmaa ennen kuin suomalainen vaihtaa puoluetta ja alkaa äänestämään jotain uutta poliittista liikettä. Nyt kuitenkin edellytykset alkavat olla olemassa varsinkin, kun persut ovat pettäneet niin monella tavalla aina koronatyranniasta sotahulluun himonatotukseen.

 

b) Talouslama

Edes yhteiskunnallinen kriisi ei silti riitä, JOS ei samaan aikaan ole talouslama. Suomalaiset massat heräävät vasta kun lompakkoon sattuu. Nyt lama on ovella, joten tässäkin mielessä kaikki edellytykset alkavat olla kasassa.

 

c)  Uskottavuus

Edes hyvä kampanja, kriisiajat ja talouslama eivät kuitenkaan riitä, jollei vaaliliitolla ole tavallisen äänestäjän silmissä uskottavuutta. Tämä on se vaalimenestyksen salaisuus.

 

Pitää siis toisaalta olla vanhoista puolueesta pois työntäviä tekijöitä (pettymys linjan muuttumiseen, korruptioon, sisäiseen riitelyyn, tyrannia, lama, jne.) ja toisaalta uusia puolueita kohti vetäviä tekijöitä (korruptoitumattomuus, hyvä ohjelma, positiivinen ilmapiiri, julkisuutta, itsevarmuus, uskottavuus).

 

Tämän takia suurella vaaliliitolla pitää olla hyvin YLEINEN ohjelma, josta kaikki voivat olla samaa mieltä tyyliin vapaus, oikeus, vauraus, rauha. Sekään ei kuitenkaan riitä, vaan pitää esiintyä voittajan elkein ja valita infotaistelut huolella niin että aina voittaa. Vaaliliiton maine on kaikki kaikessa.

 

Surullinen tosiasia on, että vaaliliitto voi saada sen jytkyn vain taitavan mediakampanjan avulla. Nyt tarvitaan oikeasti mainostoimistoa, esiintymiskoulutusta ja strategista silmää! Selkä suoraksi ja kädet pois taskusta!

 

Vain taitavalla mediakampanjalla voidaan saada se mystinen noste. Kukaan ei oikeasti etukäteen tiedä mikä synnyttää poliittisen nosteen. Massat ovat aina arvaamattomia. On vain tehtävä parhaansa ja toivottava parasta. Se tarkoittaa myös PUHTAITA kasvoja vaaliliiton keulakuviksi ja uskottavaa Suomen puolueettomuuden kannattamista.

 

 

5. Uskottava puolueettomuus

Miten asiat on tähän mennessä hoidettu? Huonosti. Laiton Lehti ei kuitenkaan halua mennä yksityiskohtiin. Tosiasia on kuitenkin, että tärkein eli puolueettomuuden ja rauhan tehokas MAINOSTAMINEN on unohdettu. Sen sijaan on harjoitettu sekavan epäuskottavaa viestintää. Näin on helpotettu persujen tulevaa vastaiskua. Persuilla ei nimittäin ole mitään muuta keinoa heikentää suurta vaaliliittoa, kuin väittää sen olevan putinistinen. Tämä on käytännössä ydinpommi, joka pitää purkaa ennen kuin persut voivat sitä käyttää. Ei siis saa antaa pienintäkään tekosyytä persuille.

 

a) Liika radikaalius

Puolueiden tehtävä on olla radikaali, muttei vaaliliiton! Olisi esimerkisi täyttä hulluutta alkaa keräämään nimiä Natoa vastaan samaan aikaan, kun Venäjä pommittaa siviilejä!

 

Vielä idioottimaisempaa olisi järjestää mielenosoitus Natoa vastaan juuri silloin, kun Venäjä on aloittanut teurastamaan ukrainalaisia siviilejä.

 

Laiton Lehti ehdottomasti kannattaa radikaaleja miekkareita ja kansan järkyttämistä shokkiterapialla, mutta vain PUOLUETASOLLA ja silloinkin strategista silmää käyttäen. Eli olisi täysin älytöntä sotkea VAALILIITTOA Ukrainan sotaan. Missään nimessä ei saa antaa sellaista vaikutelmaa, että vaaliliitto jotenkin tukisi Venäjää. (Eikä se tietysti tuekaan, mutta juuri sen takia pitää miettiä miltä asiat näyttävät nimenomaan vaaliliiton julkisuuskampanjan ja maineen kannalta.)

 

Jos joku vaaliliiton YKSITTÄINEN puolue tai liike haluaa järjestää kansalle shokkiterapiaa, niin siinä voi olla jotain järkeä. Silloinkin pitäisi kuitenkin odottaa muutamia viikkoja, ettei järjestä miekkaria keskellä pahimpia pommituksia. Esimerkiksi 2016 Rajat Kiinni ja Suomi Ensin liike järjestivät paljon miekkareita matuja vastaan ja moni olisi halunnut myös järjestää miekkarin Syyrian hallituksen puolesta, koska se taisteli Venäjän kanssa USA/Israel/Naton tukemia jihadisteja vastaan, jotka siis olivat koko matuvyöryn käynnistäneet. Valtamedia oli kuitenkin täysin valheiden vallassa tukien länttä ja jihadisteja. Ei ollut mitään järkeä alkaa järkkäämään miekkaria ja yrittää juuri silloin selittää tyhmille ihmisille kuka on Syyriassa pahis ja kuka ei.

 

Ei tavalliset ihmiset voi mitenkään pysyä kärryillä geopolitiikassa. Niinpä sitten miekkaria ei järjestetty juuri keskellä Syyrian opposition/jihadistien pommittamista, vaan asiasta puhuttiin vasta tilanteen hieman rauhoituttua. Vähitellen sitten yksinkertaiset kansallismieliset saatiin tajuamaan, että Syyriassa Venäjä taisteli nimenomaan jihadisteja vastaan.

 

Näin saatiin myös monet kansallismieliset vähitellen vieroitettua Natosta. Sama voidaan taas tehdä, mutta askel askeleelta korostaen lännen kulttuurimarxismia, islamismia ja dollari-imperialismia, joka on romahduttamassa Suomenkin kulttuurin ja talouden. On äärimmäisen tärkeä korostaa puolueettomuutta ja RAUHAA samalla muistuttaen sekä idän että lännen imperialismin olevan pahoja.

 

 

b) Putinistiongelma

Olisikin täysin järjetöntä, jos vaaliliiton näkyvimmät henkilöt veljeilisivät putinistien kanssa julkaisuudessa. Sellainen antaisi persuille aseen leimata vaaliliitto putinistien liitoksi. Tämän takia esimerkiksi Bäckmania EI missään nimessä saa päästää mihinkään vaaliliiton johtavien henkilöiden keskustelu-, tms. ohjelmiin. Ei auta yhtään selittää kannattavansa sananvapautta ja antaa kaikkien kertoa mielipiteensä. Keskellä Ukrainan sotaa tuollaista EI voi tehdä, koska se loisi väärää mielikuvaa.

 

Samoin pitää olla hyvin varovainen Bäckmania tukevan ns. (vaihtoehtoisen) Toimittajaliiton kanssa. Sen johtohenkilöt ovat Bäckmanin kavereita ja erittäin venäjämielisiä. (Kaiken kukkuraksi tämänkin Toimittajaliiton eräs johtohenkilö vaati poliisia sulkemaan Laittoman Lehden ja yllytti myös väkivaltatyyppejä hakkaamaan erään puolueen ehdokkaita näiden vaaliteltalla. Vanhat lukijat tietävät keistä on kyse. Mitään poliittista väkivaltaa ei voi hyväksyä sekä moraalisista että strategisista syistä. Jostain syystä tämä näyttää unohtuvan eräiltä henkilöiltä toistuvasti, vaikka tuomitsevat toisten puolueiden väkivaltatyypit.)

 

Toimittajaliiton porukka ei ole pelkästään tukenut poliittista väkivaltaa, vaan on myös jatkuvasti pelannut natopersujen pussiin veljeilemällä Bäckmanin kanssa. On esimerkiksi hulluutta lähteä valtiollisten tai pj. vaalien aikaan Bäckmanin haastateltavaksi tai tämän ohjelmaan keskustelemaan. Tästä huolimatta moni toimittajaliiton tyyppi on tällaiseen järjettömyyteen kannustanut. Toimittajaliitto on nimenomaan pyrkinyt normalisoimaan Bäckmania samalla syöttäen persujen lapaan aivan kuin tahallaan. (LL on pitkään epäillyt, että Supo soluttaa kenttään porukkaa, jotka pyrkivät sekä normalisoimaan Bäckmania että saamaan ihmisiä valitsemaan idän ja lännen välillä.)

 

Olisikin täyttä hulluutta pitää tätä toimittajaliiton porukkaa VAALILIITON (ja Vapauden Liiton) eräänlaisina kärkihenkilöinä, haastattelijoina, yms. Se olisi täysin tarpeetonta ja tuo pelkästään haittaa ilman mitään hyötyä. Pitää nimittäin korostaa, että Bäckman ja moni toimittajaliiton tyyppi ovat ihan OIKEASTI putinisteja. Ei ole merkitystä, vaikka Bäckman olisi henkilökohtaisella tasolla kuinka reilu ja mukava tahansa. Fakta nimittäin on, ettei hän oikeasti halua Suomen puolueettomuutta, vaan liittoa Venäjän kanssa. Putinistit ovat aivan yhtä hulluja kuin ne, jotka haluavat Suomen liittoutuvan Naton kanssa.

 

On totta, että ihan kaikki toimittajaliiton väki eivät ole putinisteja, mutta heidänkin pitää tajuta tulleensa pahasti saastutetuiksi. Tietysti tätä toimittajaliiton maltillisempaa väkeä voi päästää miekkareihin ja joitain jopa ottaa ehdokkaaksi listoille, jotta ei tule riitaa, mutta heitä ei pidä käyttää keulakuvana, haastattelijana tai päästää miekkarien pääpuhujiksi. Tämän pitäisi olla kaikille päivänselvää. Myyrän tunnistaakin tulevaisuudessa siitä, että kaikista varoituksista huolimatta väkisin haluaa tuoda toimittajaliiton väkeä keulakuviksi.

 

 

Puolueettomuus

Vaaliliiton pitää saada ihmiset tajuamaan, että se ajaa Suomen PUOLUEETTOMUUTTA. Suomen ei tarvitse valita idän ja lännen välillä, vaan seistä omilla jaloillaan itsenäisenä, vapaana ja puolueettomana kansakuntana!

 

Tämä päämäärä ei ole pelkästään moraalisesti, vaan myös strategisesti oikea. Jos haluaa vaaliliiton menestyvän, niin silloin pitää ajatella vähintäänkin strategisesti. Aivan kuten Suomellakin, niin myös vaaliliitolla pitäisi olla uskottava puolueettomuus.