Laiton Lehti?

4 thoughts on “Päivän Jenspa”

1. Seuraava EI kohdistu Jenspalle vaan ihan yleisesti pohdiskelen:

   Monet naiset etsivät miestä joka on jatkuvsti miellyttämishenkinen ja koko ajan valmiina kaikkeen mitä ”isäntä” tekee. Vaikka vain menisi vessaan niin heti pitää olla valmiina vaikka vessapaperia tarjoamaan.

   Tästä syystä naiset ”eivät löydä hyviä miehiä” ja siksi ottavat lemmikikseen koiran tai kissan. Koirahan on täysin riippuvainen ja alistunut ”isännälleen” mutta kissa… sen merkitys on vielä vähän avoin. Sillä kaikkia niitä piirteitä mitä nainen kissassa arvostaa, se miehessä vihaa. Esim. omapäisyys, laiskuus, vaatiminen (naukuminen ruokakupin äärellä) ja erilainen elämäntapa (nukkuu päivät, valvoo yöt).

   Ja poikkeuksetta kun nuoripari saa lapsen niin ensimmäisiä asioita mitä hankintaan on koira. Ja poikkeuksetta sellainen tulevaisuus on tuhoon tuomittu jolleivat molemmat halua koiraa enemmän kuin parisuhdetta. Lyhyenkin ajan kuluessa se aiheuttaa paljon ongelmia. Jos kotona on pieni lapsi ja koira, niin usein yhteistä aikaa jää työelämän ja kodinhoidon jälkeen normaalisti se puoli tuntia ennen nukkumaan menoa. Sillä ei juuri parisuhdetta ylläpidetä.

   Miehille tiedoksi, jos nainen etsii miestä ja hänellä on lemmikki, kiertäkää kaukaa sellaiset naiset. Eivät he etsi suhteeseen miestä vaan elintason kohottajaa. Lemmikki heillä on jo. Ja se lemmikki voittaa aina miehen ja siirtää hamaan tulevaisuuteen lasten hankinnan. Suomessa pitäisi olla laki että lemmikin saa ottaa vasta sitten kun on jo kaksi lasta maailmassa.

   Vastaa

   1. ”Erittäin hyvä, ellei täydellinen” kirjoitus. Olen tehnyt itse samaa funtsinkia pienistä koirista ja naisista, joilla mies EI le muuta kuin KOLMASPYÖRÄ!!! Ensin nainen tultuaan kotiin nuolee pikku-piskin edestä ja takaa. Sitten välinpitämättömän pikainen”haista vee” muisku miehekkeelle. En periaattesta ryhdy minkään pienen alati räksyttävän ”fifin” kusettajaksi ja seisoskelemaan odottaen, että joka kikkare on nuuhkittu. Ja sitä paitsi tuo pieni pirulainen tietää tasan tarkkaan huushollin nokkimimisjärjestyksen. Jenspalla ja jokaisella naisella onkin hyvä olla tuollainen puruvoimaltaan kunnioitusta herättävä otus, sillä pysyvät ”rikastavat kohtaamiset” vähissä ja kyllä se valkoinenkin nahka varmasti ”maittaa” kun niikseen tulee.

      Vastaa

2. HURTATTU

   Vastaa

3. Pei­li-efek­ti

   Erit­täin ra­kas­tet­ta­va ja iha­na mies on sel­lai­nen, jon­ka per­son­nal­li­suu­den omi­nai­suu­te­na on «kaik­kien miel­lyt­tä­mi­nen». Täl­lai­sen mie­heen nai­nen ihas­tuu pe­rus­teel­li­ses­ti.
   –   «Si­nun kans­sa­si saa to­del­la kes­kus­tel­la avoi­mes­ti mis­tä ta­han­sa asi­as­ta.»

   Nai­sen kan­nal­ta kat­so­en seu­rus­te­lu su­juu lois­ta­vas­ti ja mie­hes­sä on kaik­ki ne asi­at, joi­ta hän suin­kin on osan­nut toi­voa mie­hel­tä. Mut­ta to­del­li­suus on tois­ta: tuo ly­hy­en tut­ta­vuu­den ai­kai­nen avoin kes­kus­te­lu vain jat­kuu ja … jat­kuu …
   –   Nai­nen ei ym­mär­rä, et­tä tuos­sa mie­hes­sä hän nä­kee vain it­sen­sä ja omat toi­veen­sa. Mies on kuin nai­sen toi­vei­den pei­li.

   Ja lo­pul­ta nai­nen ra­kas­tuu, … niin … it­seen­sä.
   –   On­ko nai­nen alun­pe­rin­kään ta­sa­pai­noi­nen, jos ra­kas­tuu omaan pei­li­ku­vaan­sa?

   Jos pa­ri­suh­de jat­kuu pi­tem­män ai­kaa nai­nen tu­lee huo­maa­maan, et­tä puo­li­sol­ta puut­tuu se «mi­kä te­kee mie­hes­tä mie­hen».
   –   Nai­nen ei löy­dä mie­hes­tä vas­tauk­sia omiin on­gel­miin­sa.
   –   Nii­hin on­gel­miin, joi­ta hä­nel­lä it­sel­lään on, hän ei löy­dä vas­taus­ta mie­hes­tä.
   –   Vaik­ka vas­tauk­set oli­si­vat vää­ri­äkin, hän sil­ti ha­lu­aa nii­tä. Hän ha­lu­aa jon­kun toi­sen rat­kai­se­van omat on­gel­man­sa.
   –   Oli­pa rat­kai­su vaik­ka sit­ten pa­hoin­pi­te­ly, on se kui­ten­kin jon­kin­lai­nen rat­kai­su.
   –   Pa­rem­pi mi­kä ta­han­sa rat­kai­su kuin ei rat­kai­sua ol­len­kaan?

   Ole mies!, nai­nen huu­taa mie­hel­leen.

   Täl­lai­nen nai­nen niin kuin tuol­lai­nen mies­kin, ovat kas­va­tuk­sen tu­los.
   –   Ko­to­na nai­sel­le on an­net­tu rat­kai­sut val­mii­na kaik­kiin on­gel­miin. Hä­nen ei ole kos­kaan it­se tar­vin­nut rat­kais­ta oman elä­män­sä on­gel­mia.
   –   Mies on kas­va­nut per­hees­sä, jos­sa jat­ku­va ja kai­kes­sa ta­pah­tu­va van­hem­pien miel­lyt­tä­mi­nen on tul­lut hä­nen elä­män­sä «sel­viy­ty­misst­ra­te­gi­ak­si» vält­ty­äk­seen pa­hem­mil­ta seu­rauk­sil­ta.

   Vastaa