Minä olen vain koira. Nimeni on Hurtta Martta Sopuli Kopuli Pystykorva Jyskyleuka Fox. Minä puhun koirankieltä. Hau! hau! hau! Vou vou vou! Prrr ja buh! Se merkitsee niin paljon kuin: Hyvää päivää, pirpanat! Tervetulemaan, vierahat! Kukas oletkaan sinä? Varoppas itseäsi, ihminen!
Minä olen tämän talon vahtimestari. Minun nenäni on niin herkkä että jo kaukaa vainuan, kun vieras kulkee. Minun korvani on niin tarkka että jo kolmen kukkulan takaa kuulen, kun kärryt jyrisee ja reki ritisee. Jos lintu pörähtää lentoon metsässä, senpä vasta kuulenkin! Linnun lemun tunnen yhtä hyvin kuin lihapullan hajun. Ai ai kuinka se haiskahtaa makealta, jospa tietäisitte, lapset!
Oi voi voi kuinka ikävä on mulla!
Ei maistu maito, ei limppu, ei pulla!
Saispa nyt kultani kaukaa tulla,
Kuutamo kuiskaa: tui tussalulla!
Hei hali lali laa,
Voi tätä mailmaa!
Missä on koirien taivas? –
Koira-ihmiset ovat yleensä sinkkuja. Ne eivät tarvitse tasa-arvoista puolisoa kun niillä on joku jota käskyttää. Kissa-ihmiset yleensä ihailevat kissassa kaikkia niitä ominaisuuksia joita kumppanissaan vihaavat.
ELÄIN saa NYKYMAAILMASSA enemmän huomiota kuin yksikään IHMINEN! Mutta ihmekös tuo. IHMINEN on jopa kokonaisen MAAPALLON ekosysteemin PAHIN uhka. Näin MEILLE opetetaan ja AIVOPESTÄÄÄN virheellisesti LUONNON pelastamiseksi IHMISET on MURHATTAVA. Vain ne ”ihmiset”, jotka tuota VALHETTA levittävät ovat OMAN OPPINSA arvoisia. Sillä HE eivät huolehdi LUONNOSTA vaan he VIHAAVAT MAAILMAN IHMISIÄ, syystä, että nuo ”TORAKAT” ovat kuin ovatkin ONNELLISEMPIA kuin YLIRIKKAAT TURMELTUNEET AHNEET KITUPIIKIT!!!
Minä olen vain koira. Nimeni on Hurtta Martta Sopuli Kopuli Pystykorva Jyskyleuka Fox. Minä puhun koirankieltä. Hau! hau! hau! Vou vou vou! Prrr ja buh! Se merkitsee niin paljon kuin: Hyvää päivää, pirpanat! Tervetulemaan, vierahat! Kukas oletkaan sinä? Varoppas itseäsi, ihminen!
Minä olen tämän talon vahtimestari. Minun nenäni on niin herkkä että jo kaukaa vainuan, kun vieras kulkee. Minun korvani on niin tarkka että jo kolmen kukkulan takaa kuulen, kun kärryt jyrisee ja reki ritisee. Jos lintu pörähtää lentoon metsässä, senpä vasta kuulenkin! Linnun lemun tunnen yhtä hyvin kuin lihapullan hajun. Ai ai kuinka se haiskahtaa makealta, jospa tietäisitte, lapset!
Oi voi voi kuinka ikävä on mulla!
Ei maistu maito, ei limppu, ei pulla!
Saispa nyt kultani kaukaa tulla,
Kuutamo kuiskaa: tui tussalulla!
Hei hali lali laa,
Voi tätä mailmaa!
Missä on koirien taivas? –
Niin, niin. Mutta kissaa en kärsi! …
Ilmari Kianto: Turjanlinnan satukirja:
Eihän tuohon väliin kukaan uskalla.
Koira-ihmiset ovat yleensä sinkkuja. Ne eivät tarvitse tasa-arvoista puolisoa kun niillä on joku jota käskyttää. Kissa-ihmiset yleensä ihailevat kissassa kaikkia niitä ominaisuuksia joita kumppanissaan vihaavat.
ELÄIN saa NYKYMAAILMASSA enemmän huomiota kuin yksikään IHMINEN! Mutta ihmekös tuo. IHMINEN on jopa kokonaisen MAAPALLON ekosysteemin PAHIN uhka. Näin MEILLE opetetaan ja AIVOPESTÄÄÄN virheellisesti LUONNON pelastamiseksi IHMISET on MURHATTAVA. Vain ne ”ihmiset”, jotka tuota VALHETTA levittävät ovat OMAN OPPINSA arvoisia. Sillä HE eivät huolehdi LUONNOSTA vaan he VIHAAVAT MAAILMAN IHMISIÄ, syystä, että nuo ”TORAKAT” ovat kuin ovatkin ONNELLISEMPIA kuin YLIRIKKAAT TURMELTUNEET AHNEET KITUPIIKIT!!!