Laiton Lehti?

 

 

Laiton Lehti pyrkii antamaan syväanalyysejä vetoamalla faktoihin ja tieteellisiin teorioihin, kuten offensiiviseen realismiin, jota myös inhorealismiksi kutsutaan. Fakta nyt vaan on, että Ukraina on sotilaallisesti kääpiö verrattuna Venäjän jättimäiseen karhuun.

 

Niinpä on päivänselvää, että Venäjä jyrää Ukrainan. Tähän kuitenkin moni suvakki ja kansallismielinen (nykyään sama porukka) sitten huudahtaa: Mutta miksei Venäjä ole vielä jyrännyt Ukrainaa?

 

Vastaus on yksinkertainen:

 

1. Ukrainan linnoitukset

Nato ehti 8 vuoden ajan rakentaa Donbassiin maailman parhaimmat linnoitukset. Samalla se rahoitti ja varusti hampaisiin asti puolen miljoonan miehen ukrainalaisen armeijan.

 

2. Pakotepelko esti suurhyökkäyksen

Venäjä olisi tästä huolimatta voinut tuhota Ukrainan massiivisilla mattopommituksilla ja suurhyökkäyksellä, mutta Putin pelkäsi Kiinan ja muiden maiden reaktiota.

 

3. Salamasodalla maasilta

Niinpä Putin käytti hyökkäykseen vain noin 250 000 sotilasta ja palkkasotilasta. Venäjä teki harhautushyökkäyksen kohti Kiovaa samalla, kun valtasi äärimmäisen tärkeän maasillan Krimille.

 

4. Israel sabotoi rauhanneuvottelut

Tämän jälkeen Venäjä sitten painosti Ukrainaa suostumaan rauhaan ja saamaan alueensa takaisin, JOS Ukraina suostuu puolueettomaksi, hyväksyy Krimin menetyksen ja sitoutuu kunnioittamaan venäläisten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia.

Maaliskuun lopussa sopimus oli juuri syntymässä, mutta viime hetkellä juutalaisen Zelenskyn pomo eli Israel ja sionistien johtamat USA ja Britannia ilmoittivat antavansa Ukrainalle valtavasti tukea, jos se jatkaa sotimista. Niinpä sitten Zelensky teki Ukrainasta juutalaisten sijaistaistelijan.

 

5. Venäjä sotakuntoon

Tämä yllätti Venäjän, joka sitten teki kolme asiaa:

 

1. Varmisti Kiinan, Intian ja Turkin tuen.

2. Varmisti, etteivät etelän maat lähde mukaan pakotteisiin.

3. Suoritti osittaisen mobilisaation

3.1. Sotateollisuuden osittainen mobilisointi

3.2 Mobilisoi 300 000 sotilaskoulutusta jo ennestään omannutta miestä

3.3. Lisäsi palkkasotilaita noin 100 000 miehellä

 

 

Nyt osittainen mobilisaatio on toteutettu, mutta keväällä Ukrainan maa on liian pehmeää suurhyökkäykseen. Niinpä on odotettava touko-kesäkuulle. Sillävälin Venäjä tekee kolme asiaa:

 

1. Venäjälläkin linnoitteet

Venäjä rakentaa omat linnoitteensa, jotta ensinnäkin Ukraina ei voi tehdä kunnon hyökkäystä ja toiseksi Venäjän suurhyökkäyksen alettua Ukraina ei voisi iskeä selustaan jonnekin muulle rintamankohdalle. Erityisen suuret linnoitteet on rakennettu Zaporichaan eli Krimin maasiltaa suojaamaan, kuten alla hyvin näkyy.

 

 

 

2. Joukkojen keskitys Donbassiin

Yllä olevassa kartassa näkyy miten Venäjällä ei ole Donbassissa kovasti linnoitteita. Tosin ei tarvitsekaan, koska siellä nimenomaan ukrainalaiset ovat kaivautuneet piileskelmään massiivisiin linnoitteisiin. Lisäksi Venäjä pystyy piilottamaan Donetskin miljoonakaupunkiin valtavasti sotilaita ja kalustoa suurhyökkäyksen kärjeksi.

 

Maalina on siis Sloviansk-Kramatorsk, jonne pääsee Lymanin, Bakhmutin ja Avdiikan kautta. Mieluiten kaikkien kolmen kautta samaan aikaan.

 

 

 

Ideana ei tietystikään ole sinänsä jyrätä näitä maailman parhaiten linnoitettuja kaupunkeja, vaan saartaa ne ja vähitellen päästä katkaisemaan alla näkyvää kahta logistista ydintä.

 

 

 

Logistiikka on kaiken a ja o. Niinpä alla olevassa kartassa näkyy Ukrainan kolme puolustuslinjaa. Viime keväänä ja kesänä Venäjä mursi ensimmäisen eli Severodonetsk-Lysychansk-Popasnaja puolustuslinjan samalla, kun se valtasi Pohjois-Luhanskin ja sitten jatkoi länteen Kharkivin-Iziumin alueelle pyrkien hyökkäämään maaliin eli Sloviansk-Kramatorskiin myös pohjoista kautta.

 

Operaatio oli menestys vain puoliksi. Näin nimittäin saatiin valloitettua Pohjois-Luhansk ja murrettua Ukrainan ensimmäinen ja paras puolustuslinja. Slaviansk-Kramatorskin selustaan koukkaaminen pohjoisen kautta ei kuitenkaan onnistunut, koska Venäjällä oli kertakaikkiaan liian vähän miehiä ja lisäksi viime hetkellä Ukraina pystyi pysäyttämään venäläisten etenemisen Seversky Donetsk-joelle. Joet ovat nykyäänkin ihan yhtä suuria esteitä kuin mitä Sun Tzun aikana!

 

Niinpä sitten Venäjä perääntyi alla olevan kartan vihreältä alueelta. Tosin ei täysin vapaaehtoisesti, vaan antaen Ukrainan hyökätä ja kuluttaa valtavasti sotilaitaan. Näin osittainen vetäytyminen suoritettiin toisaalta Ukrainaa suuresti heikentäen ja toisaalta saaden tekosyy mobilisaatioon. Sama kuvio tehtiin myös etelässä Khersonin alueella.

 

Natottajat olivat ekstaasissa, kun Venäjä teki osittaisen vetäytymisen. Siis vaikka totta kai kannattaa aina hyökätä hieman ylipitkälle, jos vaikka vastustaja romahtaisi. Jos ei romahdakaan, niin sitten kannattaa hieman vetäytyä takaisin parempiin asemiin. Pääasia, että on jo edennyt paljon ja päässyt hyviin asemiin, jonka turvissa voi tehdä lisämobilisaation ja sitten jatkaa hyökkäystä. Natottajat ovat todella lapsellisia, kun eivät tätä tajua.

 

Natottaja on kuin hullu nyrkkitappelija, joka järjestää juhlat, kun menetti tappelussa ”vain” toisen kätensä samalla, kun hyökkääjä sai vain mustan silmän. Venäjä on tehnyt alkuresurssiensa kannalta strategisesti täysin oikein. Olennaista nimittäin oli keskittää sotilaita toisaalta puolustamaan maasiltaa ja toisaalta valmistautua hyökkäämään Donbassissa kahden jäljellä olevan puolustuslinjan läpi.

 

 

 

 

3. Bakhmutin ja Avdiikan avainkaupunkien saartaminen

Ukrainan Donbassin toinen linnoiterintama on saatava murtumaan ennen Venäjän suurhyökkäystä. Tämän vuoksi Venäjä on tehnyt kaikkensa saadakseen kaksi erittäin linnoitettua Ukrainan Gordionin solmua eli avainkaupunkia: Bakhmutin ja Avdiikan. Niiden suora valtaaminen on tieytsti mahdotonta ilman massiivisia tappioita. Niinpä Venäjä on toisaalta tykittänyt ja pommittanut niitä maan tasalle ja toisaalta askel askeleelta saartanut niitä.

 

Näiden saarrostuksessa on ollut myös se hyöty, että Ukrainan kieltäytyessä perääntymästä näistä kaupungeista on tullut lihamyllyjä, joissa tykityksellä ja pommituksella tuhotaan kymmeniä tuhansia Ukrainan parhaita sotilaita. Kannattaa muistaa, että tappioista noin 80 prosenttia tulee nimenomaan tykityksestä ja pommituksesta eikä suinkaan mistään silmästä silmään taisteluista.

 

Tässä tarkempi kartta Ukrainan alkuperäisestä kolmesta puolustuslinjasta.

 

 

 

 

 

Ukrainan rintama romahtamassa? Kuinka tärkeää on Bakhmutin valtaus?

 

 

4. Venäjän etenmisen kolme kärkeä

Alla olevassa kartassa puolestaan näkyy miten Venäjä on sijoittanut eliittijoukkonsa kolmeen kohtaan: 1. Lyman-Siverskin rintamalle 2. Bakhutiin 3. Avdiivkaan samalla, kun se vain sitoo Donbassin pohjoista Kupiansk-Svatova rintamaa ja Donbassin eteläistä Vuhledarin rintamaa.

 

Venäjä siis etenee voimalla laajalla rintamalla eli varsinkin kolmessa avainpaikassa samaan aikaan. Tästä on kaksi hyötyä: Ensinnäkin Ukraina ei pysty siirtämään niiden välillä apujoukkoja. Toiseksi, Naton ylivoimainen tiedustelu ei näin paljon auta ukrainalaisia, kun kerran tullaan joka puolelta päälle.

 

Kyse on siis asteittaisesta koordinoidusta etenemisestä, jossa välillä jonkun kolmesta kärjestä pitää jarruttaa. Samalla myös tehostetaan entisestään lihamyllyefektiä.

 

 

 

 

 

 

 

5. Bakhmutin saartaminen

Ensimmäinen lihamylly oli tietysti Bakhmut. Tässä näkyy miten päivä päivältä verkko kiristyy.

 

 

 

 

 

 

 

Bakhmutin kaatuminen on täysin varmaa, jollei Ukraina tee pelastavaa vastahyökkäykstä. Siitä ei ole kuitenkaan tullut yhtään mitään. Vain suomalaiset natottajat ovat niin tyhmiä, että tosissaan uskovat ukrainalaisten purkavan saarrostuksen.

 

Ukrainan vastahyökkäys epäonnistui. Bakhmutin kaatuminen nyt varmaa! (Suomalaiset sotahullumpia kuin ukrainalaiset?)?

 

 

Niinpä verkko on viime päivinä kiristynyt entisestään. Tässä näkyy miten viime viikolla Etelä-Bakhmut oli jäämässä mottiin.

 

 

 

Niinpä sitten ukrainalaiset ovat joutuneet joka päivä vetäytymään.

 

 

 

6. Avdiivkan saartaminen

Bakhmut on siis erittäin tärkeä avainkaupunki. Natottajat yrittävät kuitenkin koko ajan väittää, ettei se niin tärkeä ole. Ihan huvikseen kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on kuollut sen pitämiseksi.

 

Toisaalta on natottajalle puolittainen pointti. Ei Bakhmut niin valtavan suuri tappio olisi, jos se kaatuisi yksin. Mutta mitäs, jos myös Siversk ja Avdiivka kaatuvat?

 

Venäläiset tietysti tämän tietävät ja dominopelin ystävänä nimenomaan etenevät kolmella taholla. Nyt näyttää, että Avdiikka saattaa kaatua jopa ennen Bakhmutia!

 

 

 

 

 

 

 

Avdiikan saarrostus on hyvin dramaattinen siitäkin syystä, että ukrainalaiset ovat sieltä pommittaneet Donetskin kaupunkia jo 8 vuotta! Niinpä siellä todella pelätään saarrostuksiin joutumista. Donetskin miliisin sotilaat eivät taatusti tule antamaan armoa Avdiikassa oleville ukrainalaisille!

 

Viimeisenä parina päivänä monet läntiset asiantuntijat ovat olleet äimän käkenä, kun verkko Avdiikan ympärillä on kiristynyt valtavaa vauhtia. Tässä parin päivän takainen tilanne, joka on käytännössä operatiivinen saarrostus! Eli huolto takkuaa nyt niin pahasti, että Avdiikan kaatuminen on lähes varmaa.

 

 

 

 

Taitaapa olla Avdiikan murhatykittäjä-ukrainalaisille tullut pupu pöksyihin. Tällainen saarrostus on nyt nimittäin hyvin lähellä!

 

 

Suomalaiset ovat varmaan ainoita, jotka vielä uskovat Ukrainan voittoon. Suomalaiset ovat myös nykyään maailman sotahulluin kansa. Miksi? No, koska toisaalta valtamedia levittää sotapsykoosia ja toisaalta kukaan ei pistä kunnolla vastaan. Tässä esimerkkiä siitä miten sotahulluille natottajille pitäisi puhua.