Laiton Lehti?

 

 

Laiton Lehti on vuosien ajan kaikin mahdollisin keinoin yrittänyt levittää sanaa siitä miten vaalilainsäädännön takia pienpuolueilla ei ole mitään mahdollisuutta saada useampaa kansanedustajaa, PAITSI vaaliliiton avulla. Tätä selitettiin jälleen eilen:

 

Varma tapa saada 7-13 kansanedustajaa: Liike Nyt, Liberaalit, Vapauden Liitto ja Piraatit vaaliliittoon!

 

 

Sitten kun pienpuolue on vihdoin päässyt eduskuntaan porsaanreiän eli Uudenmaan kautta, niin sen on ilman vaaliliittoa lähes mahdotonta saada kansanedustajia maakunnista, koska vaalilainsäädäntö nostaa äänikynnykset moninkertaisiksi Uusimaahan verrattuna. Uusimaalla äänikynnys on usein jossain 2,3 – 2,8 % välillä, kun taas maakunnissa 5 – 10% välillä.

 

Tästä huolimatta kaksi melko pientä puoluetta eli RKP ja Kristillisdemokraatit kuitenkin pystyvät joka vaaleissa saamaan kansanedustajia myös monista maakunnista. Miten ihmeessä se on mahdollista? Yksinkertaista: Käyttämällä sitä evoluutiopsykologista triplastrategiaa, jota myös Laiton Lehti on vuosia mainostanut:

 

1. Positiivinen ryhmäkeskeisyys

Mainostetaan omaa ryhmää kertomalla kuinka upea se on ja miten se tulee monin tavoin auttamaan varsinkin puolueen kohderyhmää. Tässä tärkeää on levittää sanaa yhdistämällä somemedia, sanomalehti ja katutoiminta yhdeksi mediapaketiksi, jota johtaa puolueen puheenjohtaja ja vaalipiirien johtajat yrittäen samalla hankkia itselleen maksimaalisesti julkisuutta.

Laiton Lehti on taas eduskuntavaalien jälkeen ollut pakotettu valittamaan miten vapaus- ja kansallismieliset puolueet, kuten Vapauden Liitto täysin laiminlöi mediapaketin luomisen. Edes vaalilehteä eivät saaneet aikaiseksi.

 

Lukija: Anti-globalistisen vaaliliiton vaalilehti on avain jytkyyn!

 

 

2. Negatiivinen ryhmäkeskeisyys

Ei riitä, että kehuu omaa ryhmäänsä, vaan on myös luotava lojaalisuutta saamalla oma ryhmä inhoamaan tai vähintäänkin vierastamaan kilpailevia ryhmiä eli puolueita. Näin siirrytään sanoista tekoihin eli saadaan oma kohderyhmä myös käytännössä tukemaan omaa puoluetta ja äänestämään sen ehdokkaita.

Tämä ryhmälojaalisuuden luominen on suhteellisen helppoa RKP:lle, koska sen kannattajat puhuvat alkuasukkaiden kielestä suuresti poikkeavaa ruotsin kieltä. Kristillisdemokraateille ryhmälojaalisuuden luominen on hieman vaikeampaa, mutta onnistuu uskontoa korostamalla. Näin muiden puolueiden kannattaminen nähdään hyvin arveluttavana ja jopa syntisenä.

 

3. Riviehdokkaiden uhrautuvuus

Positiivisella ja negatiivisella ryhmäkeskeisyydellä saadaan luotua puolueelle aktiivinen ja lojaali peruskannattajajoukko. Ei kuitenkaan auta, vaikka saisit luotua tiiviin puolueen, jota kannattaa 2,5 % kansalaisista eli yli 100 000 suomalaista. Suomessa ollaan lainsäädännöllä estetty näinkin suurten puolueiden nousu eduskuntaan.

 

Niinpä sinulla on vain yksi vaihtoehto: Löytää ihmisiä, jotka ovat valmiita keräämään ehdokaslistan kärkinimelle ääniä, vaikka omankin uskottavuuden ja maineen kustannuksella. Eli tämä edellyttää sen positiivisen ja negatiivisen ryhmäkeskeisyyden olevan todella korkealla!

 

Uudenmaan vaalipiiri

Esimerkiksi Uudenmaan vaalipiirissä kuvio menee näin: Tarvitaan 36 vaaliehdokasta, joista ainakin yksi on vähintään 3000 ääntä saava ns. tähtiehdokas ja loput uhrautuvia riviehdokkaita, joiden tehtävänä on saada keskimäärin 300 ääntä puolueen eli kärkiehdokkaan äänipottiin. Näin 1 x 3000 plus 35 x 300 = 13 500 ääntä, joka yleensä riittää yhteen kansanedustajan paikkaan Uudeltamaalta.

 

Näin esimerkiksi Liike Nyt on saanut vaaleista toiseen sen ainoan kansanedustajansa eli Hjallis Harkimon. Myös Vapauden Liitto olisi voinut helposti saada Ossi Tiihosen läpi kansanedustajaksi Uudeltamaalta, JOS olisi yrittänyt rakentaa sitä positiivista ja negatiivista ryhmäkeskeisyyttä/puolueuskollisuutta. Tiihonen ei kuitenkaan yrittänyt rakentaa edes mediapakettia. Hän ei järjestänyt vaalilehteä ja mielenosoituksia eikä edes striimannut omalla kanavallaan kertaakaan.

 

Itse asiassa Laiton Lehti melkein antaisi Tiihoselle korkeat persumyyräpisteet, mutta toisaalta hän näytti vaalivalvojaisten alussa – tosin Ruohon farssilaskujen kannustamana – uskovan pääsevänsä läpi. Siis vaikka se ei ollut lähelläkään. Ehkäpä Tiihosen tappion voi laittaa liiallisen itsevarmuuden ja insinööriluonteille yleisen pelisilmän puutteen piikkiin.

 

Onko Vapauden Liiton hallitus persukriitikkojen, persuilijoiden vai persumyyrien hallussa? Osa I.

 

 

Huomaa siis miten Uudellamaallakin tarvitaan kymmeniä uhrautuvia ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään vaalityötä kärkiehdokkaan hyväksi. Siis vaikka saattavat asettaa itsensä naurunalaiseksi, jos äänisaalis jääkin kovin vaatimattomaksi. Lisäksi se Uudenmaan 300 äänen kiintiö aika suuri ja vaikeasti saavutettava äänimäärä tavalliselle riviehdokkaalle. (Varsinkin, jos puolue ei heitä tue monenlaisella julkisuudella, kuten kävi Vapauden Liitossa.)

 

Hämeen vaalipiiri

Tilanne muuttuu pienpuolueille kuitenkin vielä paljon vaikeammaksi maakunnissa, joissa sekä äänikynnys että riviehdokkaan äänikiintiö tuplaantuu tai triplaantuu! Eli siis mahdottoman suureksi tavallisille ihmisille. Tosin on vielä kaksi mahdollisuutta pelastaa tilanne: Vaaliliitto tai sitten todellinen tähtiehdokas, joka pystyy keräämään monia tuhansia ääniä. Tällöin riviehdokkaan kiintiötä ei tarvitsekaan moninkertaistaa. Hyvä esimerkki tästä on Hämeen vaalipiiri ja kristillisdemokraatit.

 

Hämeessä läpi pääsee, jos saa noin 5% äänistä eli noin 12 – 13 000 ääntä tilanteesta riippuen. Tämän suuren äänipotin pitää kuitenkin kerätä vaivaiset 14 henkilöä!! Eli kiintiö riviehdokkaalla on noin 900 ääntä, mikä on tietysti pienpuolueissa mahdottoman korkea. Hämeen kristillisdemokraateissa tilanteen kuitenkin pelastaa Päivi Räsänen, joka saa vaaleista toiseen noin 7000 ääntä eli yli puolet tarvittavasta äänimäärästä. Näin muiden ehdokkaiden tehtäväksi jää kerätä loput eli noin 400 ääntä per ehdokas.

 

 

 

Huomaa miten tärkeitä jokainen ehdokas on Räsäsen läpi pääsylle. Tämä vaatii ehdokkailta sitä todellista uhrautumista. Jokainen muu ehdokas nimittäin tajuaa, ettei pääse läpi, vaan kerää vain ääniä Räsäselle.

 

Erityisen tärkeää on, ettei listalla olisi yhtään ”nollaehdokasta”, joka saa vain parikymmentä ääntä. Sellainen tuhoaisi keskiarvon. Jos on kolmekin ”nollaehdokasta”, niin keskiarvo laskisi niin paljon, ettei Räsänen pääsisi eduskuntaan!

 

Räsäsen onneksi jokainen ehdokas teki hartiavoimin töitä saadakseen vähintään yli 100 ääntä, koska sekin auttaa Räsästä todella paljon. Kuten yllä näkee, niin tällaisia 100 – 200 äänen ehdokkaita on listalla lähes puolet! Näiltä tuli ääniä yhteensä noin 1000 kappaletta eli juuri se ratkaiseva määrä! Räsänen nimittäin pääsi juuri ja juuri läpi 11 444 kokonaismäärä-äänellä.

 

Tavallisille ihmisille vaalimatematiikka on kuitenkin liian vaikeaa. Niin tällekin Laittoman Lehden kommentoijalle:

 

Anonyymi:

Big Brother ohjelmasta tutuksi tullut tubettava KD:n kristilliskonservatiivinen vaihtoehtoehdokas Ville Turkkinen piti reilu 80 päivää ennen vaaleja joka päivä reilun tunnin pituisen striimin, jossa vieraili ehdokkaita ja KD:n johtoa. Mitä hyötyä tästä uhrautumisesta hänelle oli? Ei juuri mitään sillä hän sai Hämeessä 315 ääntä

 

Vastaus:

Haloo! 315 ääntä on todella paljon! Turkkisella oli merkittävä asema Räsäsen läpipääsyssä sekä omalla 315 äänen potillaan että auttamalla muita nostamaan omia äänipottejaan.

 

Toki Turkkisen BB menneisyydestä on jo vuosia ja hänen kanavansa on hyvin pieni, mutta tästäkin huolimatta hän pystyi auttamaan Räsästä ehkä jopa RATKAISEVALLA tavalla. Tämä oli nimenomaan Turkkisen päämääräkin eli aivan loistava suoritus, josta Vapauden Liiton väenkin pitäisi ottaa oppia!

 

Vai onko se liikaa vaadittu? Onko Vapautta korostavien puolueiden perusongelmana, että jokainen miettii ensisijaisesti itseään eikä ryhmäänsä?